torstai 29. tammikuuta 2015

Kaisa Paatela järjesti keikan Tampereelle 6.2.

Asko Martinheimo, Jouko Tyyri ja Kaisa Paatela Oriveden opiston suvessa 1983. Sinä kesänä olin ensimmäisen kerran kesätoimittajana Savon Sanomien Iisalmen toimituksesa, mutta pääsin tekemään pistokeikan Orivedelle, jossa opiskelin kulttuurisihteeriksi. Kesän työharjoitteluraportin tein maakuntalehtien kulttuuritoimituksia haastattelemalla. Teoria muuttui käytännöksi vuonna 1987, kun aloitin Savon Sanomien kulttuuritoimituksessa, johon viittasin Savonia-puheessani.
Kiitos Tampereen-keikan järjestymisestä kuuluu Oriveden opiston kirjallisuuden opettajalleni Kaisa Paatelalle, joka soitti ensin kirjallisuuspiirin vieraaksi, ja sitten onnistuikin tämä Tulenkantajat-kirjakaupan tilaisuus perjantaina 6.2. klo 16.30.

"Iloinen tervehdys Tulenkantajista!  Ensi viikolla kirjakaupan kirjalliset tapahtumat sijoittuvat loppuviikolle, mutta tätä on syytä mainostaa:  

Runokaraoken 10-vuotisjuhla tiistaina 3.2.2015 kello 20.00 Kulttuuriravintola Kivessä. 
Vieraana kirjailija Torsti Lehtinen: Syntisistä saarnoista sanojen avaruuteen. 
Juontaa Timo Malmi.  

Sinne siis! Ja loppuviikosta näihin kirjakauppa Tulenkantajien tilaisuuksiin:

-Runebergin päivänä eli torstaina 5.2. kello 17 alkaen vietetään Sanasadon kirjailijoiden signeerauspäivää. Nyt on siis oiva mahdollisuus saada tekijän nimi kirjaan!
-Perjantaina 6.2. kello 16:30 vieraaksemme saapuu kirjailija Jouni Tossavainen, joka kertoo Savonia-palkitusta romaanistaan New Yorkin Lentävä suomalainen. Kirjan taustoista löytyy lisätietoa Jouni Tossavaisen blogista: 
http://jouni-tossavainen.blogspot.fi/

Tilaisuuksiin on tietenkin vapaa pääsy. Tervetuloa!"


maanantai 26. tammikuuta 2015

"Eksistentiaalista tyhjyyttä poteva veteraani"

Liikunta & Tiede, 99.
Tähän mennessä parasta analyysia New Yorkin Lentävästä suomalaisesta löysin Liikunta & Tiede -lehdestä. Kuopioon asti tätä lehteä ei tule, ei kirjastoon eikä kauppoihin, mutta irtonumeroita voi ostaa Akateemisesta Helsingissä. Osaa jutuista voi lukea myös netissä, ei kuitenkaan näitä pohdintoja:

"... luomus on ensinnäkin urbaani urheilija. Hannes Kolehmainen on harjoitellut 'kivitalojen kanjoneissa', jotka ovat täynnä 'hiilenkatkua, autojen kaasuja ja nokea'. Kilpailut tapahtuvat samaisissa kanjoneissa ja joskus yhtä tunnkaisissa halleissa, kuten Madison Square Gardenissa. Juuri tuon nimisen areenan myöhempiin käyttäjiin lukeutuvat myös jääkiekkoilijat, mikä yhteensattuma auttaa ymmärtämään, että kilpajuoksu ei ole yhtään sen lähempänä (ihmis)luontoa kuin jääkiekon kaltainen aktiviteetti.”

Liikunta & Tiede, 100.
”New Yorkin Lentävä suomalainen on siis kaunokirjallisuutta, toisin kuin Ossi Viidan (2003) elämäkerrallinen tutkimus Tossavaisen päähenkilöstä. Vaikka lajityypeissä on vissi ero, tekijät ovat samalla asialla; he varustavat ammoin kuolleen maanmiehensä elämän merkityksillä. Kun Viita työstää Kolehmaisesta suomalaisten porvareiden sortamaa muurariurheilijaa, Tossavainen taritsee lukijoilleen juurettoman, raajoistaan rapistuvan ja suorastaan eksistentiaalista tyhjyyttä potevan veteraanin, joka on lojaali vain lompakkoaan kohtaan.”

”Kuinka ollakaan, Selänteen elämäkerta ilmestyi vain hieman New Yorkin Lentävän suomalaisen jälkeen (Mennander 2014). Teemun summittainen selailu jo osoittaa, että jääkiekon parissa sankaruutta tuotetaan yhtä naiivilla otteella kiuin juoksu-urheilussa niinä aikoina, joina Kolehmainen ja Nurmi täyttivät taskujaan Amerikan raharadoilla.”


(Erkki Vettenniemi: ”Aikamme amerikansuomalaiset sankarit”, Liikunta & Tiede 6/2014, 99-100)

Aiemmin tehdyt arvostelut ja haastattelutlöytyvät täältä.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kirja-Varkauden kirjallisuusilta tiistaina 27.1.2015

Savonia-palkinto jatkaa kirjan kaarta ainakin sillä tavalla, että eilen pyydettiin vierailulle Varkauteen. Ihmellistä on myös se, että kirjailijavierailusta tarjottiin kysymättä ja pyytämättä Lukukeskuksen taksojen mukaista palkkaa.

Kirjallisuusyhdistys Kirja-Varkauden kirjallisuusilta on tiistaina 27. tammikuuta klo 17.30 alkaen kaupunginkirjastossa.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Savonia New Yorkin Lentävälle suomalaiselle

Kuopion kaupunki myönsi Savonia-kirjallisuuspalkinnon "New Yorkin lentävälle suomalaiselle" 2. tammikuuta 2015.
"Neljäs kerta sanoi toden. Kolmesti aiemmin Savonia-ehdokkaana ollut Jouni Tossavainen voitti tämän vuoden palkinnon New Yorkin Lentävä suomalainen -romaanillaan.

- Se on paras kirja, jonka olen tähän mennessä kirjoittanut. On turha ruveta tekemään seuraavaa kirjaa, jos se ei omasta mielestä ole parempi kuin edelliset, Tossavainen toteaa.

Hannes Kolehmaisesta kertova kirja on Tossavaisen pisin kirjoitusprosessi tähän mennessä. Materiaalin keruu alkoi jo vuonna 2002.

Kirja lähti hämmästyksestä. Miten Kuopiosta köyhistä oloista voi lähteä huippujuoksijoiden veljessarja?

- Jos ihmettely kestää ja siitä alkaa nousta erilaisia tarinoita, siitä voi syntyä kirja. Mutta vasta käytäntö paljastaa, toimiiko se vai ei.

Tossavaisen mukaan edelleen vaaditaan, että tarina on kirjan keskiössä, vaikka postmodernismi jo 1980-luvulla nosti muodon pinnalle. Hänelle itselleen muoto on kuitenkin tärkeä.

- Kirjoja luetaan samalla tavalla kuin 30 vuotta sitten. Murrosta ei ole tapahtunut. Kriitikotkin ovat ehkä taantuneet siinä suhteessa. Milloin on viimeksi ollut arvostelu, joka lähtee muotoanalyysillä liikkeelle?" ...

(Veera Jääskeläinen: ”Kirjat syntyvät ihmetyksestä”, Savon Sanomat 3.1.2015, 17)

"Neljättä kertaa ehdolla ollut Jouni Tossavainen sai vuoden 2015 Savonia-palkinnon romaanillaan New Yorkin Lentävä suomalainen. Palkinto on suuruudeltaan 10 000 euroa.

Kymmenhenkinen palkintoraati perustelee valintaansa luonnehtimalla teosta vahvaksi romaaniksi kuopiolaisesta urheilijalegendasta Hannes Kolehmaisesta. Kirja ei ole pelkkää juoksemista, vaan tarina siirtolaisuudesta, rakkauden ja valinnan vaikeudesta ja siitä, kuinka vanhan maailman aaveet ja politiikka seuraavat uudelle mantereelle.

Tossavaisen teos valikoitui parhaaksi 54 Savonia-palkinnon piiriin kuuluvan teoksen joukosta. Raati luki kirjat, ja nimesi kuusi ehdokasta.

Ehdolle ylsivät myös Pirjo Hassisen Sauna Paradis, Antti Holman Järjestäjä, Pasi Lampelan Kirottujen ilot, Asko Sahlbergin Yö nielee päivät ja Helena Wariksen Vuori. "...

(Kirsti Vuorela: ”Savonia-palkinto Jouni Tossavaiselle”, Kymen Sanomat / Länsi-Savo 3.1.2015)

– Aikoinaan, kun Kari Hotakainen oli toista tai kolmatta kertaa Savonia-ehdokkaana ja minä häntä haastattelin, hän sanoi, että: ”Pitäähän siellä aina olla yksi Lätsä-Pekka (Päivärinta) mukana” /- -/ 

Tossavainen sanoo, että kertoo enemmän raadeista kuin kirjallisuudesta, mitkä kirjat valitaan ehdolle eri kirjallisuuskilpailuissa. Ehdokkuudet ja voittajat eivät kerro mitään todellisesta kirjallisesta tilanteesta.

– Savonia-raadin näkemys siitä, mikä on parasta savolaista kirjallisuutta, on globaali. Jos Heidi Jaatinen ei kuuden ehdokkaan joukkoon kelpaa, itse savolaiset jäävät lätsä-pekoiksi omissa kisoissaan, Tossavainen sanoo.

Savolaisen kirjallisuuden tilanne on Tossavaisen mielestä tällä hetkellä hyvä – tilanteen todistaa jo se, mitkä kirjat jäivät kuuden ehdokkaan joukosta yli. Suomalaisen kirjallisuuden tilasta Tossavainen ei halua lausua mitään, koska ”pitäisi lukea ne kirjat”.

– Kuinka monta kirjaa vuoden aikana ehtii lukea, vaikka olisi kiinnostunutkin kirjallisuudesta? kysyy aiheellisesti mies, joka kertoo lukevansa kaiken, mitä vastaan tulee ja myös kirjoittaa mahdollisimman paljon ja erilaista tekstiä.

Seuraavaksi Jouni Tossavainen kirjoittaa runokokoelmaa – tai runon ja proosan rajamailla liikkuva tekstiä vuonna 2013 ilmestyneen ja myös Savonia-ehdokkaana olleen Kesäpäivän tapaan.
– On helpottavaa huomata, että teksti on valmiina yhdellä liuskalla.

(Pirjo Nenola, Iisalmen Sanomat 3.1.2015)




keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Neljän tähden hymy | Aamulehti

Joulumyyntiä jonkun verran ja jokunen hetki Kuopion torin alapuolella Rosebudin tiskillä 20.12.2014.
Aamulehti 14.12.2014.

Tuorein arvio New Yorkin Lentävästä suomalaisesta on julkaistu Aamulehdessä. Jorma Pokkisen kritiikki ilmestyi 14.12.204.

Aiemmin tehdyt arvostelut ja haastattelut löytyvät täältä.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Vallan hyvä iskurityöläinen: Hannes Kolehmainen

Hyvää joulua! Moskova 9.9.2008.
Urheilu kuten muutkin yritykset, armeija, joulu, koulu, sairaala ja yliopisto lataavat vallan ihmisen kehoon kehdosta ruumiiseen, ja ruumiskin asemoidaan arkussaan terveen järjen mukaiseen järjestykseen hautausmaalla. Ja kun järki voittaa, totuus on jotain muuta.

Juoksijana Hannes Kolehmainen oli tämän vallan hyvän lataamon iskurityöläinen. Yhdessä veljensä Viljamin kanssa hän tuotti kapitalistiseen talouteen tietoa kehosta samalla tavalla kuin sotilas- ja koulukuri, jota toteutettiin tehokkaimmin valtiovaltaa vastustaneiden vallankumouksellisten Neuvostoliitossa, proletariaatin diktatuurissa. Karl Marxia häpäisseistä ruumiin kolotuksista irti hierominen kestää näköjään sukupolven jos toisenkin, olipa Venäjällä käytössä öljyä eli linimenttiä.

Vanhemmiten niin Hanneksesta, Viljamista kuin Tatusta tuli lihavia, vallan yhtä paksuja ja leveitä kuin nykyhetkestä, josta ei saa kiinni.

Taatusti ei voi sanoa, pitäisikö olla liikkumaton vai liikkua, että mainostaja ei huomaisi heikkoa kohtaani, läskiäni, juoppouttani tai tupakointiani, joiden kimppuun valtiovallan jokapäivä siunaama yksityisyrittäjä pureutuu kaikilla kanavilla somen vahvistaessa lauman yksimielisyyttä. Napit on pantu korviin, nappulat paikalleen ja lääketieteen nimissä luetteloidaan mahdollisimman suuri sairaiden joukko.

”Kehon hallinta ja tietoisuus omasta kehosta on voitu saavuttaa vain sen vaikutuksesta, että valta on lautautunut kehoon: voimistelu, harjoitukset, lihasten kehittäminen, alastomuus, kauniin kehon ylistäminen... kaikki tämä tapahtuu viivalla, joka johtaa haluun saada oma keho sitkeällä, itsepäisellä ja pikkutarkalla työllä, jota valta on suunnannut lasten kehoihin, sotilaiden kehoihin ja terveisiin kehoihin.

Mutta heti kun valta tuottaa tämän vaikutuksen, joka on samansuuntainen kuin sen valloitukset, esiin tulee väistämättä oman kehon vaatiminen valtaa vastaan, terveys asettuu taloutta vastaan, nautinto asettuu seksuaalisuuden, avioliiton ja sivellisyyden moraalisia normeja vastaan. Ja yhtäkkiä siitä, minkä ansiosta valta oli voimakasta, tulee sitä, minkä vuoksi sen kimppuun hyökätään... Valta on edennyt kehoon, sitten se huomaa joutuvansa alttiiksi tuossa samassa kehossa... ja taistelu jatkuu.


(Michael Foucault: Parhaat, suom. Tapani Kilpeläinen, niin & näin 2014, 145)

torstai 4. joulukuuta 2014

Ensimmäinen mainos ja urheiluessee Parnassossa

Likeltä ensimmäinen mainos kirjoistani ikinä, jos Voima-
lehteä ei lasketa mukaan: Parnasso 6-7/204, 2.
Ensimmäinen mainos New Yorkin Lentävästä suomalaisesta julkaistiin Parnassossa 6-7/2014 sivulla 2. Se on myös kautta aikain ensimmäinen jeppis, jonka kustantajani on julkaissut muualla kuin kirjakatalogeissaan, muinoin ilmestyneessä Liken uutisissa ja osin omistamassaan Voima-lehdessä.

Hannu Paloviita leikkasi
ensikappaleen ensimmäisestä
romaanistani Koirastähti
vuonna 1996.
Samassa Parnassossa on julkaistu sivuilla 48-53 esseeni "Tuntematon urheilukirjailija. Sata vuotta suomalaista kaunokirjallista urheilua" otsikolla "Urheilukirjailijoiden jäljillä. Urheilufiktiota on julkaistu Suomessa sata vuotta".

Nykyinen kustantajani Like, joka on julkaissut 17 teostani, aloitti pienkustantamona. Vuonna 1993 ensimmäinen Like-kirjani, runokokoelma Hakamono tehtiin alusta loppuun asti omin käsin. Timo Ernamo kustannustoimitti ja Hannu Paloviita johti firmaa, mutta osasi myös leikata ensimmäisen tekijänkappaleen ensimmäisestä romaanistani Koirastähti (1996).

Keskisuurena kustantamona Like myytiin Otavalle, Ernamo lähti WSOY:n omistamaan Johnny Knigaan ja Paloviita perusti vaimonsa Iia Simeksen kanssa Rosebudin. Nyt Knigan palkkalistoilla on kaksi työntekijää, Likellä 17 ja Rosebudilla on kirjakauppa Kuopion kauppahallissakin.

Rosebudin kauppa Kuopiossa tuottaa voittoa yhtä vähän Paloviidalle kuin minun kirjojeni myynnilläni on merkitystä Otavalle. En kuvittele, että mainostamalla tilanteeni olisi ollut erilainen tai voisi muuttua kirjailijana tämän paremmaksi.

Vasta kun tavara alkaa liikkua kassan kautta lukijan kassiin, mainoksella saatetaan kiihdyttää myyntiä entisestään. Tähän päivään mennessä ei ole tarvinnut kiihdyttää.

Kirjailijan elämisen ehdoista viimeisten aikojen parhaita kuvauksia löytyy pari viikkoa sitten Suomen Kirjailijaliiton johtokuntaan valitun JP Koskisen blogista Savurenkaita. Koskisen "Marraskuun raportin" mukaan:

"Tässä kokonaistilanne tällä hetkellä:
NETTOTULOT/kk                               TAVOITE
Elokuu: 54€                        (-946€,      54/1000)
Syyskuu: 673€                   (-1273€,   727/2000)
Lokakuu: 101€                   (-2172€,   828/3000)
Marraskuu: 1948€            (-1224€,  2776/4000)
Kirittävää siis jää yhä mutta suunta on viimeinkin oikea. En nyt ehkä uskalla heittää hattua ilmaan, sillä loppujen noin 9000 euron raapiminen kasaan on vielä työn ja tuskan takana. Paljon ratkeaa keväällä, kun tämän vuoden kirjamyynnit tilitetään. Pitää toivoa parasta ja pelätä pahinta."

Ennen kuin Lentävän suomalaisen myynti tilitetään, Parnasson esseepalkka tulee tarpeeseen; apurahoitus loppui syyskuussa eikä ensi vuoden tuloista ole tiedossa muuta kuin tavoitteet: vuonna 2015 voin ehkä nauttia 22. teokseni kanssa 30-vuotistaitelijajuhlaa.