Hannes New Yorkissa vuonna 1913

Brooklynin Prospect Park huhtikuussa 2013.

Hanneksen edustamat seurat 1912 ‒ ovat sekavat ja osin epäselvät: IAAC 1913 ‒ 1916, Kaleva Athletic Club 1914 ‒ 1916 (IAAC:n luvalla "skandinaavisissa kilpailuissa") mutta myös Meadowbrook Club vuoden 1918 läpijuoksussa, vaikka piti edustaa Finnish-American Athletic Clubia 1917 ‒1920, Turun Urheiluliitto 1920 ‒ 1926 ja Helsingin Kisa-Veikot vuodesta 1926 alkaen.

Sisäradalla kipeytyivät sääret. Juoksu päätyönä 5 kk, helmikuussa sai gramofoonin Madison Square Gardenin 5 mailin tasoitusjuoksusta. Maaliskuussa muurarintöihin, toukokuussa I New Yorkin läpijuoksun voitto: kultakello ja neljä pokaalia ja kaksi mitalia. 

Juoksupäiväkirja 1912 ‒ 1913, 31.5.13: "Kävin saunassa ja Viljam läksi Englantiin."

Heinäkuussa kilpailukielto liian suurten matkakulujen takia New Yorkin alueen urheiluliitolta; 3000 km matka turhaan Keski-Lännen Duluthiin. Toinen kilpailukielto marraskuussa, piti tuoda kaikki palkinnot tarkistuslautakunnalle: toi 56, kolme enemmän kuin tiedettiin. Anteeksipyyntö ja amatöörioikeudet tulivat, mutta päiväkirjassa 12. ja 13.11.1913:

"Rahaa saatu: Hannes 35, Viljam 30, Hannes 100, Viljam 50, Hannes 20, Hannes 75, Hannes 25, Viljam 560 ja Viljam 65." Viljam 705 dollaria ammattilaisena, Hannes amatöörinä 245 taalaa = 10 viikon muurarin palkat. 

Hanneksen ja Viljamin saamat rahat.

Amatöörien Irish-American Athletic Club maksoi parhaat matkakorvaukset ja paremmin sijoittuneelle parempi matkakorvaus; korvauksia ei saanut maksaa koskaan suoraan urheilijalle vaan urheiluliitolle. Laitettiin lipun hinnaksi ensimmäinen luokka ja matkustettiin kolmannessa. Porvarit osaa käsitellä rahaa, työläiset niin kateellisia että kavaltaa heti, jos toinen saa selän takana ja ilman kuittia. Amatöörisäännöt on herrojen kotkotuksia, köyhillä ei ole niihin varaa. (Kauppis-Heikki esitti palkinnoksi kirjallisuutta pokaalien tilalle 1904 Savo-lehdessä.) Ruotsalainen juoksija Johan Svanberg panttasi työttömänä Ateenan maratonpokaalinsa, menetti amatöörioikeutensa ja intiaani James Thorpe pelasi 15 dollaria baseballilla, julistettiin ammattilaiseksi. Albin Stenroosin perheen jäsen möi palkintoja, julistettiin ammattilaiseksi 1920; "kykenemättömänä arvostelemaan taloudellisia kysymyksiä", sai takaisin oikeutensa kesäkuussa 1921.

"The day after he received the suspension, Kolehmainen (or, more likely, someone on his behalf) turned in a list of expenses incurred and pledged to pay the outstanding $2.50 ($53 in current USD) in ‘extra’ funding that Paterson officials had given him. Kolehmainen then led the IAAC to victory at the Chicago AAU National Championships. In November of 1913, a more serious challenge to Kolehmainen’s amateur status arose, shortly after he earned the 10-mile national title. The Registration Committee of the Metropolitan Association of the AAU opened an investigation into

Kolehmainen’s ‘mode of living and sources of his income’. The numerous winner’s prises, expense reimbursements and appearance fees he garnered had made Kolehmainen a prime target for jealous rivals. The committee called the runner in for questioning and demanded that he present them all the prises he had won since his arrival in the United States more than a year earlier. Sources speculated that prises Kolehmainen had won were worth of over $1,000 (approximately $22,000

USD today). His handlers asked for a delay in the hearing when they learned that Terrence Farley, a member of the IAAC’s Board of Governors who had been slated to represent the non-English-speaking Finn at the hearing would be out-of-town during the trial. The investigation ground forward but even without his assigned IAAC defender it turned out that Kolehmainen had little about which to worry. Kolehmainen appeared before the committee and answered questions relating to the prises, though whether his replies were in Finnish or English was unclear. According to the press covering the hearing, Kolehmainen even ‘insisted upon . . . making note of several [prises] which they [the committee] had made no mention’. Afterward, the committee member George P. Mathews quickly announced the committee’s charges had all been dropped. The New York Times marvelled that ‘the much heralded investigation . . . proved to have about as much substance as the mist before the morning sun’."

Hanneksen Helsingin ja New Yorkin aika 1912

Tätä Hanneksen päiväkirjaa säilytetään Kuopion museossa
muita Suomen urheilumuseossa.

Viljami Kolehmainen,
Yrjö Koivistoinen ja Hannes,
"Hymyilevä Hannes", 167.

"On kuin kohtalon ivaa, että juuri tuo Olympicin haveri, joka tapahtui kapteeni Smithin ollessa aluksen päällikkönä, lykkäsi Titanicin neitsytmatkaa. Jo syyskuussa 1911 oli White Star Line julkaissut New Yorkin linjan aikataulun seuraavaan kesään saakka. Sen mukaan Titanicin ensipurjehdus tapahtuisi 20. maaliskuuta 1912, mutta Olympicin joutuminen telakalle sitoi työntekijöitä niin, että Titanicin lähtö ensi matkalleen lykkääntyi kohtalokkaasti juuri 10.:een huhtikuuta. Kohtalokkaalle törmäyskurssille erään jäävuoren kanssa..."

Edinburghin uudenvuodenjuoksun voitosta Viljam kuittasi 1 625 mk. Jyryä edustanut Viljami lähetti HKV:lle 142 mk laskun Englannin-reissun kuluista, jota ei korvattu. Saksaankaan Hannes ei päässyt, vaikka kutsuttiin Bouinia vastaan, ja kun Riennon kilpailuissakaan ei olisi saanut juosta, Hannes kuten myös Tatu siirtyivät Helsingin Jyryyn. Potkut rakennusmestari Kalervo Sippolalta, samoin kävi maratoonari Albin Stenroosille. 

Kupletilla olympialaisiin; Hanneksen henk.koht tuttu Alfred Tanner kartutti Tukholman olympiakeräystä 800 mk esiintymällä ilman palkkiota iltamissa. Kun katsottiin ruumiin muotoa ja ryhtiä, ulkotyöläinen Tatu meinasi tipahtaa pois joukkueesta, kun myös kivityömies Niemisen punainen niska häiritsi herrojen silmää jo Lontoossa 1906.

Kisa-asu piti maksaa itse, muta Suomen vaakuna saatiin rintaan olympiakomitealta ja matkarahaa 100 mk (laiva 30 mk, yö 10 mk), joten Tukholmassakin tultiin toimeen Viljamin rahoilla. Ja Afu Tanner huusi Skansenilla 5000 m voiton jälkeen: Syökää pojat, kyllä Affu maksaa. Suomen Olympialaisen Komitean jäsen Gösta Wasenius antoi 50 kruunua juhlintaan ja toinen urheilujohtaja Ivar Wilksman liikuttui kyyneliin; Strand-hotellissa annettiin ruusu käteen voittjalle, mutta nälkä kurni suonissa. Kyllä me söimmekin, sanoi Hannes ja Affu lauleli niin että meillä oli hauskaakin. Uudet piikkarit olivat liian kapeat ja pitkät.

Amerikkaan suoraan Tukholmasta Tanskan kautta, kun Irish-American Athletic Clubin valmentaja Lawson Robertson houkutteli IAAC:n johtajan James E. Sullivanin kansa. Edinburghista 24.8.1912 laivamatka kesti 7 päivää New Yorkiin, hieroja-fysioterapeutti Yrjö Koivistoinen mukana, ammattilaisjuoksija Viljami treenarina ja managerina. Brookylynin Finntownissa itse tehtiin ruuat ja hoidettiin taloutta. 

Suomessa jälkikäteen henkivakuutusyhtiö Suomi (K. H. Majantie apulaisjohtaja, myöh. SVUL:n pj.) lupasi töitä. Jäykkäniskainen Hannes kirjoitti kirjeessä ystävälleen, ettei aio palata pian, koska ei pitänyt merimatkoista ja tarjottu työ ei sopinut hänen jäykälle niskalleen. Albin Stenroos otti vahtimestarin pestin, ja Tatulle palovakuutusyhtiö Pohjolaan vahtimestarin homma, jonka takia joutui jättämään Jyryn ja takaisin HKV:n riveihin.

Äiti Sofialle, maailman kuuluisimmalle pyykkimummolle, Pihkalan keräyksellä 5 500 mk. Porvarien Savolle Hannes oli kuopiolainen paimenpoika, työväestölle kärsivän köyhälistön poika.