"Raa'alla voimalla viedään kultamitalit"

Martti Jukolan Urheilun pikkujättäläisen (WSOY 1945) valmennusohjeita kestävyysjuoksua harjoitteleville.

Sotien jälkeisen kestävyysjuoksumme keulakuvan Viljo "Ville" Heinon keskeytettyä 1948 Lontoon olympialaisten helteessä 10 000 metrin juoksun Hannes Kolehmainen kommentoi kotimaisten juoksijoiden harjoittelua:

Hannes kävelytreenissä.

"On turha syyttää kuumuutta, ei siinä mitään vikaa ole. On ennekin juostu helteessä ja juostu lisäksi hyvin. Nykyiset juoksijamme ovat kerta kaikkiaan huonosti harjoitelleet. Kaiken maailman ohjaajat koettavat parhaansa mukaan sekoittaa miesten tyylin... Irtonaisuuteen kehoitetaan ja siitä pidetään kovaa laulua, mutta raa'alla voimalla viedään kuitenkin kultamitalit." (Suomi uskoi urheiluun, VAPK 1992, 438)

Kolehmaisen omasta harjoittelusta saa jonkinlaisen kuvan vuosien 1912 ‒ 1924 päiväkirjoista, joita on luettavissa Suomen urheilumuseossa ja Kuopion museossa. Hanneksen pääasiallisena valmentajana vanhempi veli Viljami Kolehmainen sai vaikutteita aikansa valmennuskirjallisuudesta ja New Yorkin siirtolaisten ykkösseuran IAAC:n valmentajalta Lawson Robertsonilta, mutta ennen muuta omista kokemuksistaan ammattilaisjuoksijana.

Harjoituspäiväkirja, SUL 1971.

Suomessa Tahko Pihkala oli julkaissut omia oppaitaan ja Gunnar Frostellin Mitä jokaisen urheilijan tulee tietää ehti ilmestyä suomeksi ennen Tukholman olympialaisia. Amerikassa aikansa parhaiten tunnettuja olivat mestarijuoksija Alfred Shrubbin kirjat Running and Cross-Country Running, 1908, and Long Distance Running and Training , 1909, joita pääsee lukemaan klikkaamalla tästä.

Maalinauha, Otava 1968, 79.

Raa'alla voimalla Kolehmainen tarkoitti ilmeisesti vain raakaa kävely- ja juoksuharjoittelua eikä varsinaista voimaharjoittelua, jota ei löydy hänen harjoitusohjelmistaan, mikäli polvennostojuoksuja ei sellaiseksi lasketa.

Keväisen maantien tuoksu tuo minulle jatkuvasti mieleen omat juoksijan voimaharjoitukseni. Huhti-toukokuussa pompin valmentajani Topi Simosen Kari Sinkkoselta saamien ohjeiden mukaisesti loivaa ylämäkeä, pisimmillään lähteen kohdalta Pekkalan tienhaaraan noin 300 metriä. Vieläköhän näitä kimmokestävyysharjoituksia tehdään?

Ainakaan Rolf Haikkolan valmentama Lasse Virén ei pomppinut, vaan teki mäkiharjoituksensa pelkästään juoksemalla.

Valmentaja Kari Sinkkosen kimmokestävyysharjoitus vuodelta 1973

 

Päähenkilöitä kotioloissaan Staten Islandilla

Hannes Kolehmainen, Alma Kolehmainen, Viljami Kolehmainen, Johan Tuomikoski ja Selma Johnson Statensaaren talon pihalla. (Suomen Urheilulehti nro 34 vuonna 1920.)

Päähenkilöt 

Hannes Kolehmainen (1889 ‒ 1966) muurari, nelinkertainen olympiavoittaja

Alma Kolehmainen (os. Rosengren, 1895 ‒ 1974) Hanneksen vaimo

"Hani" Kolehmainen (s. 1916) Hanneksen ja Alman esikoinen

Viljami Kolehmainen (1887 ‒  1967) Hanneksen veli, valmentaja ja ammattilaisjuoksija

Jaakoppi Johnson (1871 ‒ 1935) pappa, Alman isä,työnjohtaja

Selma Johnson (1872 ‒ 1951) Alman äiti

Martta Johnson (s. 1898) Alman sisko

Katie Rosengren (1848 ‒ 1921) mummo, Selman äiti

Ville Kyrönen (1891 ‒ 1959) juoksija ja leipuri

Ville Ritola (1896 ‒ 1982) ja joukko muita juoksijoita

Ernest Rautakorpi (os. Grönblad) IWW:n agitaattori New Yorkissa

Jukka Rahja (1887 ‒  1920) kuopiolainen agitaattori Petrogradissa

Hiski Salomaa (1891 ‒ 1957) kuplettilaulaja

Lawson Robertson (1883 ‒ 1951) IAAC:n valmentaja

James Sullivan, Gus Kirpy ja Kenesaw Landis urheilujohtajia ja kuulustelijoita

Tapahtumapaikka:

New York

Tapahtuma-aika 
15.1.1921 ‒ 14.5.1921

Hanneksen New Yorkin aika vuonna 1916

Toukokuussa 1916 New Yorkin läpijuoksun voitti Ville Kyrönen.

Urheilutoimittaja Francis
raportoi vuoden 1916
läpijuoksun kuulusteluista.

Tammikuun 10. liittyi Yhdysvaltain kansalliskaartin New Yorkin 14. rykmenttiin, jonka tilat Brooklynin asuntoa vastapäätä. Kaartin valmennuksesta vastannut Lawson Robertson houkutteli urheilijoita mukaan. Kaartissa Hannes sai juosta, kun keväällä ei ollut töitäkään, ja hän harjoitteli aseenkäsittelyä, vaikka kaartin kotipuolustusjoukkoja oli käytetty lakkolaisia vastaan. 

Helpompi päästä kansalaiseksi, kun haku oli päällä (Declaration of Intention, ensimmäiset paperit), siksi Alma suositteli, ja Viljamikin liittyi skottilaisrykmenttiin Edingburghissa. Mutta Hannes kieltäytyi lähtemästä New Mexikon rajalle Pancho Villaa vastaan, koska kesäkuussa syntynyt Hannes Chester viikon ikäinen. Kuulusteluissa myönsi olleensa nelisen vuotta sosialistisen puolueen jäsen Suomessa.

(Hannes Chester Kolehmainen, s. kesäkuussa 1916; Sturdy son of Finland, tukeva Suomen poika, niin kuin sanottiin NYTssa 6.6.1920. "Pikku Kolehmainen harrasti Amerikassa hevosia, palloilua, veistoa, hiihtoa, maatöitä, nyrkkeilyä ja juoksua." Alman äiti Sofia haki "Haninsa" Piikkiön maatilalta takaisin New Yorkiin vuonna 1923. Poika asui koko ikänsä Amerikassa ja Hannes ei tavannut häntä kahdeksaan vuoteen.)

Toukokuussa New Yorkin läpijuoksun voitto Millrose AC:n Ville Kyröselle. Vanha ystävä ja toveri petti sopimuksen yhtäaikaisesta maaliintulosta, jota Ville alunperin esitti. Ei puhunut Villelle sen jälkeen sanaakaan. Läpijuoksun ratkaisua väitettiin järjestetyksi tasapeliksi ja siksi järjestettiin kuulustelut, joihin Ville meni, Hannes ei. Vastaaviin kuulusteluihin amatöörisääntöjen takia Hannes oli joutunut aiemminkin New Yorkissa ja kerran Suomessa.

Lokakuussa ei enää edustanut IAAC:ta ja työskenteli muurarina Osterbayssa Long Islandilla. Uhkaus sotaoikeudella ja pettymys seuraan saivat vannomaan Suomen nimeen; kunhan I maailmansota loppuisi palaisi kotiin; keskeytti kansalaisuuden haun. 

Koti South Brooklynissä lokakuussa, töissä New Havenissa.