tiistai 27. toukokuuta 2014

Romaania juhlitaan Kuopion Kalevan kisoissa

Toimittaja Ansa Heinosen juttu Liken viestintäpäällikön Nora Varjaman tiedotteen pohjalta julkaistiin Savon Sanomissa (27.5.2014, 16) ja SS-netissä 26.5.2014.

YLE Radio Savo 31.5.:

Uusi romaani raottaa Hannes Kolehmaisen elämää

Romaani juoksijalegenda Hannes Kolehmaisesta keskittyy etenkin Kolehmaisen viimeiseen Yhdysvaltain-vuoteen. Kolehmaisen elämään sukeltanut kirjailija tutustui taustatyötä tehdessään Kolehmaisen vaiheisiin New Yorkissa ja löysi sieltä muun muassa urheilun ja politiikan yhteentörmäyksiä.

"Hannes Kolehmaisesta ilmestyy tänä kesänä uusi kirja. Kuopiolainen kirjailija Jouni Tossavainen kokosi kymmenen vuotta materiaalia Hannes Kolehmaisen Yhdysvaltain-vuosista 1912–1921. Tuloksena syntyi fiktiivinen romaani, joka sijoittuu kevääseen 1921, jolloin Kolehmainen muutti Yhdysvalloista Suomeen.

Jouni Tossavainen on kirjoittanut aiemmin kaksi urheiluaiheista kirjaa, joista toisen lopussa hän kertoo Kolehmaisen veljesten, Hanneksen, Tatun ja Viljamin kilpajuoksusta hevosen kanssa Karttulan Syvänniemeltä Kuopioon. Tossavaiselle jäi ajatus jatkaa Kolehmais-aihetta.

– Kuopion museossa oli pari vuotta sitten Hannes Kolehmaisen mitalien näyttely. Siellä oli myös kolehmaisen juoksupäiväkirja vuosilta 1912–1913, jolloin hän oli juuri muuttanut New Yorkiin. Siitä sain kimmokkeen lähteä kirjoittamaan tätä romaania sen materiaalin pohjalta, Tossavainen kertoo.

Työläinen väärissä olympialaisissa

Materiaalia kootessaan kirjailija törmäsi itselleenkin yllättäviin seikkoihin. Yksi niistä oli urheiluun liittyvä poliittinen kiistanalaisuus vuosina 1918–1920. Se, että työläisurheilija Hannes Kolehmainen osallistui Antwerpenin olympialaisiin 1920 ja vielä voitti maratonin, oli täysin tuomittavaa.

– Moskovassa Komintern oli esittänyt työläisurheilijoille, etteivät he saa osallistua näihin porvareiden kisoihin Antwerpenissä. Tätä petosta ei sulatettu sillä puolella merta eikä Kuopiossakaan, koska Kuopiossa Kolehmainen heitettiin heti äänin 46–5 pihalle itse perustamastaan työväen urheiluseurasta.

Pahennusta urheilijoiden keskuudessa aiheutti Kolehmaisen ensimmäisinä New Yorkin -vuosina se, että Hannes pystyi hyvin harjoittelemaan veljensä Viljami Kolehmaisen rahoituksella. Hannes Kolehmaisen kilpailijat alkoivat Tossavaisen mukaan tehdä julkisia valituksia siitä, miten joku saattoi harjoitella työkseen.

– Käytännössä Hannes Kolehmaisen oli pakko mennä jonkinlaiseen muurarin työhön välittömästi, jotta hän pysyisi amatöörinä. Koska Viljami juoksi ammattilaisena, sitä koko ajan spekuloitiin, milloin Hanneksesta tulee ammattijuoksija. Mutta Hannes pysyi amatöörinä ja taiteili siinä ammattilaisuuden ja amatööriyden rajalla, kirjailija analysoi.

Miksi Kolehmainen jätti Amerikan?

Yksi romaanin keskeisistä aiheista on Hannes Kolehmaisen paluu Suomeen keväällä 1921. Tossavainen löysi tiedon, jonka mukaan Kolehmaiselle myönnettiin saman vuoden tammikuussa Yhdysvaltain kansalaisoikeudet. Tämä kaikki ihmetytti kirjailijaa.

– Hän rakensi talon Staten Islandille vuotta aikaisemmin, ennen kuin muutti Suomeen. Hänellä oli perhe, poika ja vaimo, joka vastusti Suomeen muuttoa.

Tossavaisen jäljittämässä passihakemuksessa Kolehmainen ei puhu mitään siitä, että hän aikoisi muuttaa pois Amerikasta. Hakemuksen mukaan Kolehmainen oli lähdössä vain kuuden kuukauden lomamatkalle Eurooppaan.

Jouni Tossavainen ei halua kokonaan paljastaa, mihin lopputulokseen hän Suomeen-muuton motiiveista kirjassaan päätyi. Sen verran kirjailija kertoo, että kyse on joka tapauksessa hänen omasta arviostaan.

– Minusta tuntuu, ettei sitä lopullista syytä tiedä Hannes eikä hänen Alma-vaimonsa eikä hänen poikansakaan. Tämä elämähän menee niin kuin se menee – se on sitten minun tulkintani siitä tilanteesta keväällä 1921, että mitä New Yorkissa silloin saattoi tapahtua, Tossavainen muotoilee.

Jouni Tossavaisen Kolehmais-romaani julkaistaan heinäkuussa Kalevan kisojen aikaan."

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Romaani otti yli 40, 29, 12 tai kolme vuotta


Kansi: Perttu Lämsä.

New Yorkin Lentävän suomalaisen valmistuminen vei yli 40, 29, 12 tai kolme vuotta. Jos romaaniin on tarvittu kaikki itse koettu juokseminen, niin treenit alkoivat 1970-luvun alussa Tervon Saarismäessä, ja lenkkeilyni on jatkunut enemmän tai vähemmän säännöllisenä tähän päivään asti.

Ensimmäisen lenkin juoksin sinisillä tennareilla. Tienvarteen mutkitteli kärrytietä kuusisataa metriä. Se meni hyvin. Maantiellä kivet pistelivät pohjien läpi. Se kuuluu asiaan, ajattelin, käännyin rantapolun kohdalla takaisin ja maitolaiturilta kotiin. ("Tossutesti", Kylmä maraton, 23)

Jos taas alkupiste laitetaan ensimmäiseen Kolehmais-mainintaan tuotannossani, niin se löytyy pääasiassa Tampereella kirjoitetun Juoksijan Testamentin (1985) runosta "Juoksija": 

(lukee harjoituspäiväkirjaa) // Hannes, Tatu ja Wilhelm Kolehmainen / aloittivat harjoituksensa valmentautumisjakson: // Pitkälahteen ja takaisin, Tatu painelee parhaiten..." (74)

Mikäli katsotaan, että romaani jatkaa siitä mihin urheilukirja Kylmän maratonin (2002) näytelmän muotoon kirjoitettu nimikkoteksti, joka kertoo Kolehmaisen veljesten ja Saastamoisen hevosen maratonista, päättyy, niin materiaalia on tullut kerätyksi 12 vuotta.

Varsinaista kirjoitustyötä kiihdytti kolmisen vuotta sitten Kuopion museon näyttely, jossa olivat esillä Hanneksen mitalit ja vuosien 1912‒1913 harjoituspäiväkirja. Kuopiossa heinä-elokuun vaihteessa 2014 järjestettävien Kalevan kisojen ansiosta sama näyttely on esillä tänä kesänä. 

Kustantaja Liken lisäksi romaanin ensimmäisen versioon tutustuivat ja osuvaa palautetta antoivat Kolehmaisesta väitöskirjan Jyväskylän yliopistoon tehnyt tutkija Ossi Viita ja toinen tohtori, tietokirjailija Erkki Vettenniemi, joka parhaillaan kirjoittaa Suomen kestävyysjuoksun historiaa.

Käsikirjoituksen kolme viimeistä versiota.
Huomenna katselen jälleen Pushkinin
pään yli Lönnrotinkadulle.
Oikovedoksen korjausteni ja lisäkorjausteni ja kustannustoimittaja Jaakko Launimaan vielä parempien korjausten jälkeen kirja lähti painoon 27.5.2014. Jaakon kanssa pääsin töihin, kun pitkäaikainen kustannustoimittajani Stella Vuoma jäi vuorotteluvapaalle Likestä. Kannen tekijäksi ja taittajaksi onnistuin saamaan Otavasta Perttu Lämsän, jonka Koulu-romaanin ulkoasu kuului vuoden kauneimmaksi valittuihin teoksiin vuonna 2009.

Tämän työn päärahoittajia kolmen viimeisen vuoden aikana ovat olleet Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahasto, Pohjois-Savon taidetoimikunta, Otavan Kirjasäätiö ja kirjastoapurahat.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Hanneksen onnenkäpälä Väinölänniemellä

Kuvanveistäjä Heikki Konttisen
Hannes-patsas saatiin Kuopion
Väinölänniemelle olympiavuonna 1952.
Olympiavoittaja Hannes Kolehmainen on näyttänyt kantapäätään synnyinkaupunkinsa Kuopion patsaana vuodesta 1952. Väinölänniemellä kantapää vihertää nyt niin kuin New Yorkin Vapaudenpatsas.

Alunperin vuoden 1886 Vapaudenpatsas oli kuparinruskea, mutta vuoteen 1920 menessä se vihertyi lopullisesti. Toisten tietojen mukaan jo vuonna 1906, mutta New-York Historical Societyssa ollaan samaa mieltä kuin romaanissa New Yorkin Lentävä suomalainen (Like 2014).

Silloin kun kilpailin Väinölänniemellä, kävin ennen kisaa läppäämässä Hanneksen jalkapohjaa kuin onnenkäpälää. Vieläkin niemeä kiertäessäni kokeilen joskus samaa konstia. 

Runoilija Emma Lazaruksen "The New Colossus" syntyi vuonna 1883. Vapaudenpatsaasta sonetti on ollut luettavissa vuodesta1903 lähtien.

The New Colossus 


Not like the brazen giant of Greek fame,
With conquering limbs astride from land to land;
Here at our sea-washed, sunset gates shall stand
A mighty woman with a torch, whose flame
Is the imprisoned lightning, and her name
Mother of Exiles. From her beacon-hand
Glows world-wide welcome; her mild eyes command
The air-bridged harbor that twin cities frame.
"Keep ancient lands, your storied pomp!" cries she
With silent lips. "Give me your tired, your poor,
Your huddled masses yearning to breathe free,
The wretched refuse of your teeming shore.
Send these, the homeless, tempest-tost to me,
I lift my lamp beside the golden door! 

Kolehmaisen patsaalle en ole kirjoittanut runoa, mutta Konttisen veistämää patsaan suuntaan silmitin Savon Sanomien kesätoimittajana 1986 laatiessani ensiversiota Hevoskompin (1988) runoon "Mustien valojen ilta".

Mustien valojen ilta. / Minä tiedän, kun kävelen / Väinölänniemen uimarannalle, Don Juan / vannoo aina. / Haluan olla erilainen. En osta jugurttia. / Etsin puuta / puuta millaista hyvänsä / jonka juurella / saa istua, rauhassa / varjossa. / Kun löydän / kuusiakin näköetäisyydellä / alan katsella tyttöä. Mitä sensuroimista siinä on / että tytöt, kaikki kauniit on pukeutuneet / riisuutumista silmälläpitäen? / Saan istua / yksin / - - / lentokone / lentää alitseni / pörinänsä nokassa. Syksy. / ei ole vielä tullut. Ilta on. Miten / kaikki kävelevät näin pienen nurmen yli toistensa ohi...