Entä jos urheilija onkin kyborgi?

Guillaume le Blanc:
Juoksu, 2018, 121-122.

Ensimmäisen lentävän suomalaisen velipoika Hannes Kolehmainen ei litki vettä lenkillä. Kuiva mies juoksee Hanneksen mielestä kevyemmin, ainakin romaanissa New Yorkin Lentävä suomalainen. 

Ja nyt Hesarin tiedesivultakin voi lukea, kuinka kaiken maailman kuntoilijat on huijattu kantamaan muovisia juomapulloja (Annika Mutanen: "Näin meidät huijattiin juomaan vaikka ei ole jano", HS 21.1.2019. https://www.hs.fi/tiede/art-2000005970455.html).

Jotkut kyselevät jopa, miksi juoksevat, ja päätyvät näköjään useimmiten samaan välineurhoiluun kuin muutkin markkinurheilun uskolliset pullonkannattelijat. Entä jos nykyurheilijat ovatkin jo kyborgeja juoksujensa, vitamiinijuomien muiden varusteidensa ansiosta, miettii ranskalainen maratoonarifilosofi Guillaume le Blanc vasta käännetyssä teoksessaan Juoksu - Fyysisiä mietiskelyjä (Courir. Médiations physiques, suom. Tapani Kilpeläinen, niin & näin 2018).

Lyhyitä, mutta ei aina kerralla nielaistavia mietiskelyjä kirjassa on yhtä monta kuin maratonissa kilometrejä. Rajaus on aiheeseen sopiva, silti sattumanvarainen. Filosofisesti laajeennutaan samaan suuntaan kuin tamperelainen Tapio Koski Heideggerin jäljillä Juoksemisen filosofiassaan (2005), mutta urheiluhulluudessa ei mennä yhtä kyyporiksi kuin Jari Ehrnrooth Juoksussaan (2012).

Ehrnroothin juoksuihin palaan romaanin Kuoharit I-III (2018) kolmannessa osassa.

PS kyborgeja eivät ole vain urheiluhullut juoksijat, vaan me kaikki, jotka "innostuimme mittamaan askeliamme, untamme ja sykettämme, ja nyt laitteet kertovat meille, miten pitäisi elää. Emmekö osaa enää tehdä mitään itse? kysyy professroi Natascha Schüll", joka on tutkinut itsensämittaajia vuodesta 2013. (HS 2.2.2019)

Hanneksen suku suuttui kuunnelmasta

Niin tutkija Ossi Viidan kuin taiteilija Erkki Soinisen kanssa oli puhetta yhteydenottamisesta Hanneksen elossa elävään tyttäreen Helsingissä. Romaanin kirjoitusvaiheessa en halunnut ottaa yhteyttä Viidan ja Soinisen tapaamaan tyttäreen, koska samaan aikaan pelotti kirjailija Riikka Ala-Harjan romaanin kohtalo. Maihinnnousun (2012) ilmestyttyä Riikan sisko väitti tietävänsä paremmin, mitä fiktioon olisi pitänyt kirjoittaa.

Isä Jaakoppi, Martta, Alma ja Hannes häissään 1915.

Pelkoni olisivat ilmeisesti toteutuneet Kolehmaisen sukulaisten kohdalla. Siihen viittaa Hanneksen tyttären tyttären Ilse Auvisen lähettämä viesti Pekka Laasoselle, kuunnelman Lentävä suomalainen ohjaajalle ja Kuopion kaupunginteatterin johtajalle.

Kuunnelman kuunneltuaan Ilse Auvinen kirjoitti myös Facebookin julkiselle seinälleni niin, että voin lainata viestin kokonaan:

"Kuuntelin ja ihmettelin miksi fiktiivistä 'tietoa' levitetään henkilöstä, jonka elämä oli täysin toisenlainen. Mutta tämähän tuntuu olevan ajan trendi, keksitään 'totuuksia' eikä välitetä/haluta otta selvää asioiden oikeellisuudesta. Seuraavaksi varmaan Hanneksesta tehdään musta."

Laasoselle lähetyssä viestissä kuunnelman vääräksi tiedoksi tarkennetaan Hanneksen vaimon Alman siskon ikä. Viestissä Marttaa väitetään 14‒15 vuoden ikäiseksi niin, että Hannes olisikin ollut pedofiili eli lapsiin sekautuja. Kuitenkin kuunnelman ajassa keväällä 1921 Martta on 23-vuotias, syntynyt tietojeni mukaan vuonna 1898.

Se, että Hannesta palkattaisiin näyttelemän musta, viitannee televisiossa nähtyyn Mannerheim-fiktioon. Tosin yhtä fiktiota on Hanneksen sukulaisten oletus siitä, että kuunnelman tai romaanin pohjalta tehtäisiin näytelmää. Ei tehdä.

Aikoinaan tällaisilla puheilla saatiin Hanneksen patsaalle housut jalkaan Kuopiossa. Nyt uutiseksi jää, että Kolehmaisen sukulaiset eivät ole lukeneet romaania New Yorkin Lentävä suomalainen. Eikä pidäkään, jos jo kuunnelman takia joutui pahoittamaan mielensä.

"Eksistentiaalista tyhjyyttä poteva veteraani"

Liikunta & Tiede, 99.

Tähän mennessä parasta analyysia New Yorkin Lentävästä suomalaisesta löysin Liikunta & Tiede -lehdestä. Kuopioon asti tätä lehteä ei tule, ei kirjastoon eikä kauppoihin, mutta irtonumeroita voi ostaa Akateemisesta Helsingissä. Osaa jutuista voi lukea myös netissä, ei kuitenkaan näitä pohdintoja:

"... luomus on ensinnäkin urbaani urheilija. Hannes Kolehmainen on harjoitellut 'kivitalojen kanjoneissa', jotka ovat täynnä 'hiilenkatkua, autojen kaasuja ja nokea'. Kilpailut tapahtuvat samaisissa kanjoneissa ja joskus yhtä tunnkaisissa halleissa, kuten Madison Square Gardenissa. Juuri tuon nimisen areenan myöhempiin käyttäjiin lukeutuvat myös jääkiekkoilijat, mikä yhteensattuma auttaa ymmärtämään, että kilpajuoksu ei ole yhtään sen lähempänä (ihmis)luontoa kuin jääkiekon kaltainen aktiviteetti.”

Liikunta & Tiede, 100.

”New Yorkin Lentävä suomalainen on siis kaunokirjallisuutta, toisin kuin Ossi Viidan (2003) elämäkerrallinen tutkimus Tossavaisen päähenkilöstä. Vaikka lajityypeissä on vissi ero, tekijät ovat samalla asialla; he varustavat ammoin kuolleen maanmiehensä elämän merkityksillä. Kun Viita työstää Kolehmaisesta suomalaisten porvareiden sortamaa muurariurheilijaa, Tossavainen taritsee lukijoilleen juurettoman, raajoistaan rapistuvan ja suorastaan eksistentiaalista tyhjyyttä potevan veteraanin, joka on lojaali vain lompakkoaan kohtaan.”

”Kuinka ollakaan, Selänteen elämäkerta ilmestyi vain hieman New Yorkin Lentävän suomalaisen jälkeen (Mennander 2014). Teemun summittainen selailu jo osoittaa, että jääkiekon parissa sankaruutta tuotetaan yhtä naiivilla otteella kiuin juoksu-urheilussa niinä aikoina, joina Kolehmainen ja Nurmi täyttivät taskujaan Amerikan raharadoilla.”

(Erkki Vettenniemi: ”Aikamme amerikansuomalaiset sankarit”, Liikunta & Tiede 6/2014, 99-100)

Aiemmin tehdyt arvostelut ja haastattelutlöytyvät täältä.

Uusia arvioita: Juoksija, Kestävyysjuoksu.fi, TS

Juoksija 8/2014, 77.

"Kuopiolaisen Jouni Tossavaisen teos kuopiolaissyntyisestä kilpajuoksijasta Hannes Kolehmaisesta (1889-1966) on romaani. New Yorkin Lentävä suomalainen on siten sepite, fiktiivinen kertomus, jonka yhtymäkohdat tekstin ulkopuoliseen todellisuuteen ovat yhtä huterat kuin minkä tahansa kaunokirjallisen tuotteen.

Tuollaisia muistutuksia ei oikein kehtaisi edes julkaista, niiden kun luulisi olevan kirjallisuuskritiikin itsestään selvä perusta. Nyt vain pääsi käymään niin, että takakannen lupaus 'tosipohjaisesta kertomuksesta' harhautti kasapäin lukijoita. Esimerkiksi kirjallisuuslehti Parnasson (4/2014) arviossa hämmästellään Tossavaisen vyöryttämiä 'tosiasioita' Kolehmaisen elämästä."

(Erkki Vettenniemi: ”Matka Hanneksen tajuntaan”, Juoksija 8/2014, 77)

"Vuosittain julkaistavassa suomalaisten romaanien rajoitetussa joukossa urheilu on harvinainen aihe. Vielä harvemmin, jos koskaan, on suomalaisen romaanin päähenkilöksi valittu tosielämän urheilusankari. Nyt sen on tehnyt Jouni Tossavainen, jonka uuden romaanin päähenkilö on Hannes Kolehmainen. Vastaavista suomenkielisistä kerronta-asetelmista tulee mieleen vain Jean Echenozin suomennettu romaani Pitkä juoksu (2010), joka kertoo Emil Zatopekin tarinan."

(Outi Ojanen: ”Kuukauden kirja”, Kestävyysurheilu.fi 18.8.2014)

"Ei ole helppo kirjoittaa romaania Kolehmaisen kaltaisesta legendasta sortumatta patsaan kiillotukseen ja ylisanoihin. Tossavainen on löytänyt aiheeseen kiinnostavan näkökulman ja välttää karikot. Kuva ristiriitojen keskellä elävästä Kolehmaisesta hengittää, ja koskettaa.

Romaanin kieli on elävää, englannilla ja fingelskalla väritettyä. Aikakauden henki ja New York ovat romaanissa vahvana läsnä."

(Kimmo Rantanen: ”Juoksijan kujanjuoksu”, Turun Sanomat 4.10.2014)

"Kirja on mielenkiintoinen paketti 1920-luvun historiaa amerikkalaisin ja suomalaisin silmin, ja ennen kaikkea sen ajan huippu-urheilijan näkökulmaa ja haasteita, paitsi henkilökohtaisesti myös laajemminkin yhteiskunnallisesti nähtynä. Kuka edustaa ja mitä, amatöörinä vai ammattilaisena..."

(Marja-Liisa: ”New Yorkin lentävä suomalainen”, Tuhansia sivuja 4.9.2014)

Juha Kanerva: ”Juosta vai muurata”, Urheilusanomat 38/2014, 69

Kirkko & Koti 24.6.2015, 11.

Matti Saurama: "Pitkänmatkan juoksijan sisäinen kuva", Parnasso 4/2014, 68

Jorma Pokkinen: "Hyytynyt hymy", Aamulehti 14.12.2014

Kirsti Vuorela: "Kolehmaisen kohtalon kevät", Kymen Sanomat / Länsi-Savo 3.1.2015

Terhi Laitinen: "Elää se herrakin elämäänsä ja kärsii", Kirkko & Koti 24.6.2015, 11

Vesa Karonen: "Suurten juoksijalegendojen Paavo Nurmen ja Hannes Kolehmaisen arki kramppasi ja tavoitteet kaikkosivat", HelsinginSanomat 13.9.2015

Haastatteluja

Anja Hiltunen: ”Uusi romaani raottaa Hannes Kolehmaisen elämää”, YLE Radio Savo 31.5.2014

Risto Löf: ”Mestarin kujanjuoksu”, Savon Sanomat / Sunnuntaisuomalainen 19.6.2014, 38

Erik Ahonen: "Savolainen Hannes hymyilee", Aamulehti 13.7.2014,B 26-29 / Satakunnan Kansa29.7.2014, 8-10

Ari Pusa: ”Suomi juostiin maailmankartalle”, Helsingin Sanomat24.10.2014, A33

Seppo Tikkanen: "Savonia-palkinto Jouni Tossavaiselle. 'Helppo aloittaa 30-vuotistaiteilijajuhlat'", YLE Radio Savo 2.1.2015
Veera Jääskeläinen: ”Kirjat syntyvät ihmetyksestä”,Savon Sanomat 3.1.2015, 17
Kirsti Vuorela: ”Savonia-palkinto Jouni Tossavaiselle”, Kymen Sanomat / Länsi-Savo 3.1.2015
Pirjo Nenola, Iisalmen Sanomat 3.1.2015