maanantai 1. lokakuuta 2018

Selluseutu polkee ihmisoikeuksia

Kanava 6/2018.

"Kiinalaisten hiihtäjien ja mäkihyppääjien valmentaminen Kuopiossa ja Vuokatissa on epäilemättä taloudellisesti hyvin kannattavaa. Jossakin seminaarissa voitaisiin kuitenkin uhrata edes puolituntinen sen pohtimiseen, miten tällainen yhteistyö ihmisoikeuksia polkevan maan kanssa sopii suomalaisen urheilun arvoihin."
(Tuomo Lappalainen Kaltio 6/2018)

Epäilemättä taloudellisesti hyvin kannattavaa on myös Savon puupeltojen kyntämien kiinalaisten selluksi. Kaupan päälle suolataan vielä Kallavesi Kuopiosta etelään.

Urheilun suhteen Savossa ei ole uhrattu puolta minuuttiakaan kiinalaisurheilun eettisiin ongelmiin. Pääasia, että Puijon kolmesta mäestä hyppää edes joku ja kuopiolainen Mika Kojonkoski saa töitä kiinalaisten valmentajana.

Maailman suurimman havusellutehtaan Finnpulpin tulosta ja noin 1 300 mahdollisesta työpaikasta aiotaan kuitenkin keskustella pikkuseminaarin verran, ennen kuin Savo on selluseutu, mutta vain Kallaveden osalta (Cafe Smartin keskustelutilaisuus "Mitä kuuluu Kallavesj?"Introssa 8.10.2018).

Kiinalainen raha kelpaa selluseutulaisille niin kuin Unkarin Viktor Orbánille, joka EU:n painostuksen kiristyessä on todennut, että mikäli rahaa ei tule Brysselistä, voidaan sitä hankkia Pekingistä.

Kiina kuitenkin tuhoaa ja tulee tuhoamaan ekosysteemejä eri puolilla maapalloa. Se on sen laajentumisen elinehto. Siperian metsien lisäksi Burma on hyvä esimerkki niistä eettisistä periaatteista, joita savolaisetkin ovat valmiita tukemaan myydessään puupeltonsa.

"Kiinalainen kysyntä nieli siis Burman metsistä tuohon aikaan miljoonan kuutiometrin verran puuta vuodessa. Todisteet tästä puiden kansanmurhasta saivat ilmeisesti eräiden tahojen omantunnon kolkuttamaan niin Rangoonissa, Kunmingissä kuin Pekingissä ‒ olivathan vuoden 2008 olympiakisat ovella: edellä mainitun, tilannetta voimakkaasti kritisoineen raportin jälkeen puukaupalle asetettiin uusia rajoituksia, joiden myötä laiton kauppa väheni 70 prosenttia "

"Hakkuutoiminta oli kuitenkin alkanut vilkastua vuonna 2010... Kiinalaisille yhtiöille ja yrittäjille monen luonnonvarojen aarreaitta merkitsee tilaisuutta, jota ei voi jättää käyttämättä, etenkin kun toimintaa haittaavat rajoitukset ja kotimainen kilpailu puuttuvat kokonaan."

"Rajattomine rahavaroineen maa pystyy tarjoamaan kummallekin osapuolelle niiden tarvitseman rahoituksen. Kaikki tapahtuu tutun kaavan mukaan: burmalaiset tarjoavat eniten maksavalle toimilupia maan luonnonvarojen hyödyntämiseen, ja kiinalaiset ojentavat rahat eivätkä kysy kiusallisia kysymyksiä. Pian toimilupien myöntäjät kylpevät rahassa, ja maksajat vievät maasta niin jaden, kullan kuin puutavarankin."
(Juan Pablo Cardenal & Heriberto Araújo: Kiinan maailmanvalloitus, suom. Arto Konttinen 2017,104‒105)