torstai 14. lokakuuta 2010

Työttömän blogi: Sivullisia, Like 2011


Työttömänä aloitin blogin Sivullinen. Se kävi pian työstä, jonka eduista tulin riippuvaiseksi. Vaikka yhtenä aamuna sivullisuuden kuvaaminen puudutti, eikä kaikkien iltapäivien sanallistaminen tahtonut onnistua edes päätoimisesti, palautetta ropsahti toisinaan nettiin palkaksi asti. Muuta korvausta en olisi ottanutkaan valtion raha-avustuksille asettamien rajoitusten takia. Yhä useammin huomasin kuitenkin kaipaavani enemmän ja vähitellen sain hyvää tukea työlleni lukijoiden blogikommenteista. Monesti lyhytkin palaute tuntui todellisemmilta kuin työttömänä itse itsensä työllistäneen pätevyys salli sivullisuudenkaan suhteen, olinpa ollut minkälainen johtaja tahansa entisessä elämässäni. Pyytäessäni lisää kokemuksia oikeista töistä toivoin oman nimen käyttöä. Perustelin sitä sillä, että en halua lukea valheita, jotka usein johtuvat ja johtavat jaaritteluun niin kahviossa kuin netissä. Puhtaan olemassaolosta juoruilun sijasta oikean nimen käyttäminen, vaikka väärästäkin asiasta tai aatteesta, helpottaa ankaraa totuuden lähestymistä. Kun omalla allekirjoituksellaan tietää vetävänsä sukunsa likoon tulevia ja kuolleita myöten, osaa karsia polkuja, joita pitkin luikahdetaan passiivin taakse aktivoimaan toista yhtä ikäväksi ihmiseksi. Etu- ja sukunimen lisäksi en vaatinut toisten kirjoitukselta muita sääntöjä, joiden laatijat ovat oma ammattikuntansa. Myös säätäjän työ vaatii taitoa ellei peräti himoa toisen tekstitulvan tammeamiseksi niin, että omat etuisuudet eivät pääse kuivumaan. Oman ja muiden lukuhetkien helpottamiseksi esitin vain paria rajoitusta, joita kuvittelin itsekin pystyväni noudattamaan. Käytettävissä oli ainoastaan yksi puoli aanelosesta eli sivullinen tekstiä, ja kertomuksen piti olla totta. Totuutta varmisti se, että jokainen aloitti puhumisensa kirjoittamalla ensimmäiseksi sanaksi sen hetkisen ammattinsa. Kertomuksia, anekdootteja, jopa runoja kertyi enemmän kuin laki sallii lukea saati laatia työaikana. Tähän teokseen olen valinnut 157 kertomusta Helsingin seudulta lukunautintonne maksimoiseksi mahdollisimman lyhyessä ajassa. Pääkaupunki rajauksena siksi, että tähän pisteeseen liittyvistä yksittäisistä työnkuvauksista näytti syntyvän kokonaisempi teos tai ainakin dokumentti siitä, mitä pääkallonpaikalla tapahtui vuosituhannen alkupuolella. Kehä III:n ulkopuoliset työnkuvaukset julkaisen jossain toisessa yhteydessä, mikäli kirjoittajien kanssa päästään sopimukseen tekijänoikeuksista. Valintojeni jälkeen järjestetyssä nettiäänestyksessä voittajiksi selvisivät pudasjärveläinen sijoittaja Heikki Tolvanen, ruustinnan tytär Lempi Hassinen Eirasta ja makkaramestari Jack Unterweger Rockportista kirjoituksillaan Kerjääjä toisteli, Nero etsi töitä ja Valokuvaajan maata on koko maailma. Äänestäneiden kesken arvottu palkinto on postitettu kaikille voittajille.

Teos on omistettu kaikille, jotka ovat olleet mukana tässä työssä tahtomattaan tai tarkoituksella, kuten hyvään sivullisuuteen kuuluu: Aawe, Alasalmi, Allu, Ambro, Andersson, Anni, Antero Yli-Opas, Antti Raittila, Arvo Pärt, Barbara, Casey, Christer Kihlman, Eemeli, Ehrnroth, Eino Grön, Eskelinen, Markku, Esko Salervo, Hanna, Harri Kirvesniemi, Harri Virtanen, Heikki Tolvanen, Herra Tossavainen, Himanen, Holmberg, Houellebecq, Jack Unterweger, John, Jorma Uotinen, Juha Mieto, Juhani Syrjä, Julia, Juntti-Mutteri, Jyrki Lehtola, Jussi Halla-aho, Kalle, Kari, Kauko Keränen, K., K. Koukkunen, K. Silem Mohammed, Keijo Siekkinen, Kojo, Kolehmainen, Late, Lempi Hassinen, Lena, Linkola, Loka, Majuri, Make, Matti, Matti Nykänen, Matti Pulkkinen, Meiju, Meri, Merja, Mike Young, Mika Myllylä, Mirkku, Miss Konye Garangin, Myöhäset, N. Jerome Stowell, Paavo, Pate, Peeter, Pekka, Pekka Haavisto, Pekka Salojärvi, Petri, Petri Tamminen, Pilvi, Piippo, Prinsessa, Raija, Risto Lehmusoksa, Sakari, Sauli Niinistö, Seppo, Simo Hämäläinen, Sukari, Timo Seppälä, Timo Soini, Timo Torikka, Tomlinson, Tommi, Topi, Turkka, Uno Järnberg, Valavuori, Veltto, Ville, Ville Valo, Viljo, Visapää, Wayne ja Åke.