Hanneksen Helsingin ja New Yorkin aika 1912

Tätä Hanneksen päiväkirjaa säilytetään Kuopion museossa
muita Suomen urheilumuseossa.

Viljami Kolehmainen,
Yrjö Koivistoinen ja Hannes,
"Hymyilevä Hannes", 167.

"On kuin kohtalon ivaa, että juuri tuo Olympicin haveri, joka tapahtui kapteeni Smithin ollessa aluksen päällikkönä, lykkäsi Titanicin neitsytmatkaa. Jo syyskuussa 1911 oli White Star Line julkaissut New Yorkin linjan aikataulun seuraavaan kesään saakka. Sen mukaan Titanicin ensipurjehdus tapahtuisi 20. maaliskuuta 1912, mutta Olympicin joutuminen telakalle sitoi työntekijöitä niin, että Titanicin lähtö ensi matkalleen lykkääntyi kohtalokkaasti juuri 10.:een huhtikuuta. Kohtalokkaalle törmäyskurssille erään jäävuoren kanssa..."

Edinburghin uudenvuodenjuoksun voitosta Viljam kuittasi 1 625 mk. Jyryä edustanut Viljami lähetti HKV:lle 142 mk laskun Englannin-reissun kuluista, jota ei korvattu. Saksaankaan Hannes ei päässyt, vaikka kutsuttiin Bouinia vastaan, ja kun Riennon kilpailuissakaan ei olisi saanut juosta, Hannes kuten myös Tatu siirtyivät Helsingin Jyryyn. Potkut rakennusmestari Kalervo Sippolalta, samoin kävi maratoonari Albin Stenroosille. 

Kupletilla olympialaisiin; Hanneksen henk.koht tuttu Alfred Tanner kartutti Tukholman olympiakeräystä 800 mk esiintymällä ilman palkkiota iltamissa. Kun katsottiin ruumiin muotoa ja ryhtiä, ulkotyöläinen Tatu meinasi tipahtaa pois joukkueesta, kun myös kivityömies Niemisen punainen niska häiritsi herrojen silmää jo Lontoossa 1906.

Kisa-asu piti maksaa itse, muta Suomen vaakuna saatiin rintaan olympiakomitealta ja matkarahaa 100 mk (laiva 30 mk, yö 10 mk), joten Tukholmassakin tultiin toimeen Viljamin rahoilla. Ja Afu Tanner huusi Skansenilla 5000 m voiton jälkeen: Syökää pojat, kyllä Affu maksaa. Suomen Olympialaisen Komitean jäsen Gösta Wasenius antoi 50 kruunua juhlintaan ja toinen urheilujohtaja Ivar Wilksman liikuttui kyyneliin; Strand-hotellissa annettiin ruusu käteen voittjalle, mutta nälkä kurni suonissa. Kyllä me söimmekin, sanoi Hannes ja Affu lauleli niin että meillä oli hauskaakin. Uudet piikkarit olivat liian kapeat ja pitkät.

Amerikkaan suoraan Tukholmasta Tanskan kautta, kun Irish-American Athletic Clubin valmentaja Lawson Robertson houkutteli IAAC:n johtajan James E. Sullivanin kansa. Edinburghista 24.8.1912 laivamatka kesti 7 päivää New Yorkiin, hieroja-fysioterapeutti Yrjö Koivistoinen mukana, ammattilaisjuoksija Viljami treenarina ja managerina. Brookylynin Finntownissa itse tehtiin ruuat ja hoidettiin taloutta. 

Suomessa jälkikäteen henkivakuutusyhtiö Suomi (K. H. Majantie apulaisjohtaja, myöh. SVUL:n pj.) lupasi töitä. Jäykkäniskainen Hannes kirjoitti kirjeessä ystävälleen, ettei aio palata pian, koska ei pitänyt merimatkoista ja tarjottu työ ei sopinut hänen jäykälle niskalleen. Albin Stenroos otti vahtimestarin pestin, ja Tatulle palovakuutusyhtiö Pohjolaan vahtimestarin homma, jonka takia joutui jättämään Jyryn ja takaisin HKV:n riveihin.

Äiti Sofialle, maailman kuuluisimmalle pyykkimummolle, Pihkalan keräyksellä 5 500 mk. Porvarien Savolle Hannes oli kuopiolainen paimenpoika, työväestölle kärsivän köyhälistön poika.

Hannes Kolehmaisen Suomen aika 1889 - 1911

Juho Pietari Hannes Kolehmainen, Good Boy, Koly, s. 9.12.1889. Tai Johannes Petteri Kolehmainen ‒ Pappi AF Granit sanoi Johan Peter, ja niin seisoi todistuksessakin, että Johan. Johannes se oli, ja siitä sitten Hannes, kutsumanimi Kynni, 168 cm ja kilpailupaino 57 kg. 

Aseman poikakansakouluun (Kuopion Kaupungin Kansakoulu) 8-vuotiaana 1896, kävi 7 luokkaa paremmalla menestyksellä kuin veljensä. Tatu ja Hannes jakoivat Savo-lehtiä niin, että 4-luokalla keskiarvo tipahti 8,2 ‒ 6,4, sitten nousi taas yli kasin. Ensimmäisestä työstä Savo maksoi palkkaa 6 mk kuukaudessa.

Isä Taavetti, kirvesmies kuoli 36-vuotiaan aivohalvaukseen, kun Hannes kuusi, 5.3.1895. Osallistui hiihtokilpailuihin maalla.

Äiti Sofia, s.1856 ‒ k. 1944, pyykkäri kutoi kankaita, suutarin ainoa lapsi. Yksi huone lähellä tuomiokirkkoa Lapinlinnankadun (6) rännikadun varrella. Haki lapset kerjuulta. Piilotti sokeriastian töihin lähtiessä. Vähä semmonen nenä pystyssä eläjä. Muutti Helsinkiin, Nummen kunnalliskodissa 1941 totesi: "Nämä Nummen akat on ilkijöitä. Ne haukkuvat helsinkin kerjäläiseksi... Nämä Nummen vanhat ämmät tahtoisivat syötä meität kun on tultu tänne syömään heitän ruokija ja heitän vastuksin."

Tatu, Taavetti Kolehmainen s 21.4.85, 162 cm sukkasillaan, kalju. Tatun kuuri 1912: kävely 5 tuntia aamulla + 20 km 3.30 vauhdilla, paino tipahti 67 kilosta 54 kiloon. Vaimo Fanny ( Kuopiosta) naimisiin 1913 Helsingissä, 7 lasta.

Viljami, August William, "Willie" Kolehmainen s. 30.12.87, 165 cm. Vuonna 1910 Kaarlo Niemisen kanssa ammattilaiseksi Amerikkaan. Naimisiin Bettyn (s Kuopio 1887) kanssa 1910-luvun lopulla, lapseton pariskunta.

Kalle, "Carl" Kolehmainen, s. 1894, metsällä Neulamäessä syksyllä 1914 ampui käteensä, lupaava juoksijaura loppui siihen. Helsinkiin 1915-16 äitinsä kanssa.

Maiju Kolehmainen, s. 1891, pisimpään Kuopiossa, kunnes muutti Helsinkiin, naimisissa kuopiolaisen tullinvartija Väinö Savolaisen kanssa.

1904 Villiam meni muurarin oppiin, kuten Hanneskin aloitti tiilien kantamisen muurarille 14-vuotiaana, sitten Saastamoisen Syväniemen palaneelle tehtaalle.

1905 veljesten ensimmäinen seura oma "Köntys". Kukin oli olevinaan täysissä voimissa, ei saanut näyttää väsymistään. Hannes myös Kuopion Voimistelijoissa samana vuona, johtajana kirjansitoja Ernst Hämäläinen.

1906 Colttia ei tahdottu antaa hiihtokisan voittajalle Tatulle. Veljekset mukana Reippaan toiminnassa.

1907 Veljekset olivat perustamassa työläisten urheiluseuraa Rientoa Kuopioon Reippaan kilpailijaksi. Sammon sahan lakko, jossa kuuluit joko oikealle tai vasemmalle, Reippaaseen tai Rientoon.

Hanneksen virallinen ensimmäinen kilpailu: 17 v. Tatun innoittamana 16.6.1907 maraton Viipurissa, voittaja helsinkiläinen kivityömies Kaarlo Nieminen työläisten Jyrystä, II Tatu, III Hannes.


1909 Riennon voittanut hiihtojoukkue hylättiin ammattilaissyytteen takia. Hannes hiihteli runsaasti 1900 ‒ 1910.

Hannes Helsinkiin Viljamin kanssa kesäk. 1909, lähtöjuhlat organisoi Jukka Rahja. Helsingissä viisi viikkoa ensin työttömänä, 100 työpaikkaa haki 200. Asui leipuri Oskari Räsäsen poppoossa, Tatu hioi Oskarille keihäitä ja luteet soi Kasarmikadulla niin saatanasti, että ei saanut nukutuksi.

Viisi maratonia 1909. Ensin rakennusmestari Uddin työpaikan takia seurana HKV, kuten myös Tatulla. 6.6.1909: 90 markkaa matkakorvausta ensimmäisestä Tukholman reissusta (Ruotsin Thure Johnsonille H. hävisi 6 min. maratonilla, Viljami jäi Ruotsiin pitempään ja edusti Jyryä).
 

1910 Kämppä Pitkänsillan väärällä puolella Runeberginkatu kuudessa 1910 ‒ 1911. Tatua ja Hannesta hieroi kämppäkaveri Yrjö Koivistoinen Kuopiosta, ja Villiam lähetti ohjeita Amerikasta. 

Ruokala Reformin aamiaisella sai syödä markalla kasvisruokaa niin paljon kuin halutti. Päivällinen otti puolentoista markkaa, kallista lystiä kun muurarin päiväpalkka (rakennusmestari Uddilla 6.7.1909-11.5.1910) oli kuusi markkaa: 2,5 kg voita, 20 kiloa ruisjauhoja, 60 l maitoa. Asunnolla pääasiassa syötiin leipää ja paljon omenoita. Kahvia juonut koskaan.

Kalevan ottelu = yleisurheilun SM.

1911 Viljam valmensi Amerikasta käsin. "Pakkasella juoksentelin 1911 ‒ 12 vilttitossut jalassa, parikymmentäkin astetta oli pakkasta."  Voitti 31 kilpailusta 29, 11 SE, 1 epävirallinen ME: 3000 m 8.48,5 syyskuussa. 

Heinäkuussa Englannissa Walter Scottia vastaan voitto nimellä saksalainen Kolemainer, juoksi rinnalle ja hymyili aurinkoisesti. Ei ruohikkoon makaamaan, vaan kevyesti sipsutellen pukukoppiin hengästymistä näyttämättä.

Ennen kisaa kasvissyöjä söi vain pari leipäviipaletta, kolme ja puoli taatelia ja kurkku vain kostutettiin lasilla vettä, koska tyhjä vatsa esti pistoksen.

Viljamin kanssa Kuopiossa 21.8. Savo-lehdessä ammattijuoksija Viljamin nimitys The Flying Finn; Riennon joukkuetta vastaan Viljamin juoksuaika 31.19 kympillä, epävirallinen ME, jota Hannes ei ylittänyt koskaan. "Amatööriurheilu ei lyö leiville", Viljami sanoi Savon Työmiehessä ja halusi ottaa veljensä mukaan Amerikkaan.