 |
| "Ensi vuonna hän esiintynee myöskin aivan uudella alalla, nim treenauskirjan kirjoittajana." |
 |
| Uutinen loka-marraskuussa 1920. |
Horse-racing scribe John J.
Fitzgerald of the New York Morning Telegraph first used the phrase
“Big Apple” to describe New York. He claimed to have heard the term among black
stable hands at a New Orleans racetrack in 1920. In 1924, he titled his column
“Around the Big Apple with John J. Fitzgerald”: “The Big Apple, The dream of
every lad that ever threw a leg over a thoroughbred and the goal of all
horsemen. There’s only one Big Apple. That’s New York.”
Tammikuun
17. kieltolaki Yhdysvaltoihin. Helmikuussa New Yorkin Uutisissa: Hannes
edustan Suomea, lupaus harjoittelusta Suomessa, kuten nimimerkki Punahousu
(Viljo Kainulainen?) kirjoitti Työväen Urheilulehdessä.
"Eikä yksin kotoisessa tasavallassamme, vaan
Amerikassakin, on porvarien raha ja valta-asema astuneet heidän urheiluelämänsä
palvelukseen. Sielläkin ovat korkeiden autot työläisten asunnoille hyrränneet
ja herrat värväysmatkoillansa liehuneet.." (Työväen Urheilulehti)
Vielä 19.4. Hannes ei halua osallistua Yhdysvaltain
maratonkarsintoihin (jossa Viljamin valmentamat Linder 3., Wick 4. ja Tuomikoski 9.) eikä Antwerpeniin, kun työläisten vasta perustama
TUL jäi pois olympialaista kuten Komintern Moskovasta käsin neuvoi. Mutta Hannes saatiin mukaan Viljamin harjoitusrinkiin Tuomikosken ja Ritolan kanssa samaan aikaan, kun rakennettiin Staten Islandin
taloa.
Come back USA:n II
maratonkarsinnoissa kaatosateessa 5.6.
 |
Hannes Antwerpenin 1920
edustusasussa. Kuva:
Antikvariaatti Kimmo Välkesalmi. |
Belgiaan amerikansuomalaisten keräysvaroilla 2
viikkoa etukäteen (200 taalaa oli 10 viikon muurarin palkka, mikä oli
vastoin amatöörisääntöjä)."
Toipa hän vielä mukanaan pitkän,
intiaanimallisen Tuomikoskenkin (olympiamratonin 5. ja Tatu Kolehmainen 10. kantapäät
ruvella)
‒ ja Suomen kansa tietysti kumarsi kauniisti, sillä omat varastomme olivat
juuri silloin melko laihat".
22.8. Antwerpenin olympiamaraton (Suomen I
olympiamaraton voittaja kiedottuna Suomen lippuun; väärä lippu salossa
avajaisissa) ja samaan aikaan TUL:n kirje erottamisesta omaan huoneeseen
kaupungin laidalla. Nilkkavaiva ja Yhdysvalloilta protesti, että Hannes heidän
kansalaisensa, joten voitto mitätöitävä.
 |
| Postikortti-Hannes, 1920 |
Ystävystyi
Paavo Nurmen
kanssa Antwerpenissa. Helsingin Pallokentällä 15 olympiavoittajalle juhlat, joihin äiti Sofia
Kolehmainen autolla Suomen lippu kädessään. Myös presidentti
K. J. Ståhlberg onnittelijoiden joukossa ja
Vanhalla ylioppilastalolla
Eino Leino luovutti Sofialle runokirjansa
Vapauden
kirja omistuksella: "
Äidille, henkisesti äveriäälle, joka on
Kolehmaisen pojat synnyttänyt ja sydämessään rakastanut niiksi mitä on heistä
tämän kurjan, mutta kultaisen maan maineeksi tullut."
 |
| Postikortti-Hannes, 1920 |
"Mutta mikä on tämä porvarilehtien koko kansa?
Se on valkoinen Suomi suojeluskuntineen. Ja se ei ole edes puolet Suomen
kansasta." (
Työväen Urheilulehti)
"Hanneksen uhrilaulu... uhrasi Suomen
veripelloille. Hän möi oikeutensa nykyisen kurssin mukaan... Hän möi
tovereidensa kunniotuksen... lie puoleensa vetävä miehelle, joka tuntee
voivansa tulla voittajaksi, tulla juhlituksi ensimmäisenä, ja siellä leirissä
missä kyetään komeammat kemut valmistamaan... Tervetuloa olivat toivottamassa
miehet, joiden nimet ovat mustina syöpyneet työläisten mieliin ja ‒ selkiin
myös ‒ ... Saman hengen miehet, jotka niin monta työläisurheilijaa ovat tyrmään
teljenneet ja sieltä hautaan sortaneet. Samojen miesten kädet ovat Hanneksen
entisten tovereiden arkkuihin veriset naulat armottomasti iskeneet... Sanomma
hänelle näin: Kiirehdi, Hannes! Kiirehdi,että ehdit edelle työläisurheilijain
katkeria ajatuksia. Kiirehdi! "(Sosialisten työväenpuolueen Vapaa Kansa,
Kuopio syyskuussa, nimimerkki la)
Hannes ja painija Eino Leino, rikkurit, toivat tullessaan
New Yorkissa kerätyt 1300 mk vuonna 1907 perustamalleen työväenseura Riennolle, joka kuitenkin erotti
kunniajäsenyydestä molemmat äänin 46 ‒ 5. Riennon perustaja Maija Tapaninen
samaan aikaan etsivän keskuspoliisissa vankeudessa. Suojeluskuntapukuinen
oikeisto lahjoitti 2 000 markkaa Sofialle Kuopion Reippaan kisoista, Helsingin
kansalaiskeräyksestä yhteensä 34 100 mk.
Kirje Almalle Suomesta Antwerpenin jälkeen: "En muuten menisi heidän (Jyryn) kilpailuihinsa, mutta koetan saada
Herrat ja Työväen urheilijat yhtymään yhteen."
11.9. Eläintarhassa 7000
katsojaa, Jyrylle yli 100 000 mk tulot, mutta työväenlehtien mukaan Hannes "kukkarpolitiikaan takia aatteellisesti
horjuva petturi sai juosta juudaksen penninsä "kansainvälisenä
miehenä". Myös New Yorkin Vesa pyysi selvitystä TUL:lta
Kolehmaisen osallistumisesta Jyryn kisoihin. Kun SVUL:n kisasta sai palkinnoksi kaksipiippuisen
haulikon, "miksei kuularuiskua" kysyttiin työläislehdessä.
"Kansastamme on kasvava tervettä, tarmokasta,
mieleltään valoisaa, yhteistoimintaan sopivaa, isänmaanrakkauden läpitunkemaa
väkeä, joka elinvoimaisella lihallaan, verellään ja hengellään on arpeuttava
kansalaissodan haavat", Yrjö
Halmeen uudet ylisanat luopiolle; Antwerpenin maraton osoitti suomalaisen
rodun voimakkuutta ja loistokkuutta; hymyilevä Hannes suurjuoksija,
esikuvallinen olento, maailman ihme ja ilmestys. (Suomen Urheilulehti).
Keräys syksyllä amatööriponnistelijalle, jonka
"vain taloudelliset suhteet ovat vieraalle maalle vetäneet ja siellä
pitäneet. Aina kuitenkin, kuten jokainen muukalainen, palaa hänenkin sydämensä
kaiho omaan maahansa" (J.W.Björk
Suomen Urheilulehdessä)
Maatila kiinnittää Hanneksen maahan, eikä sitä
saanut muuttaa rahaksi. Syyskuussa kävi katsomassa Piikkiön paikkaa; kuva
Almalle:
"Tahdotko tulla tänne
olemaan, jos saan hyvän toimen tälä tai hyvän maatilan. Täällä on kyllä kovin
hiljaista, mutta eihän me hyvin melusta tykätäkkään." Ja Viljamille
veisti: "Heillä on aikomus saada
jäämään minut tänne, eikä he meinaa uskoa vaikka kuinka sanoisin, että en tahdo
tulla tänne olemaan. Kyllä täällä Suomessa on kauniita paikkoja näethän näistä
korteista."
Lokakuussa Ranskan kautta lähtö, marraskuussa kisa
Pariisissa (Racing Clubin järjestäjät maksoivat 3000 frangia ja ylöspidon;
Nurmelle vain 1000 frangia vuotta myöh.) ja seppele Jean Bounin haudalle
velipoika Kallen kanssa. Vanha tuttu Kaarlo
Brusin Suomen edustossa järjesti juoksupalkinnon sijasta rahaa Ranskasta.
17.11. New Yorkiin lähtö.
Yhdysvaltain Antwerpenin maraton-protestin taustahenkilöitä:
James E. Sullivanin seuraaja
Amerikan olympiakomitean presidenttinä Gustavus
T. Kirby ja tuomari Bartow S. Weeks,
IAAC:n pahimman kilpailijan NYAC:n johtajat, tekivät protestin Antwerpenissa ja
sen jatkona halusivat Kolehmaisen Amerikan kansalaiseksi.
Collectively, these Olympic leaders had
self-confidence, fervent commitment, managerial skills, money and public relations talents to
develop the Olympic Games before they became a commercial advertising property
and televised entertainment. Each of them cultivated a persona that would enhance their personal image and promote the Olympic principles.
James E.
Sullivan (1862-1914)
was an Irish-American athlete who emerged as one of the founders of the Amateur
Athletic Union (AAA) in 1888. He became a sports publicist and promoter.
Through his publication of The Athletic
News and the Spalding’s Official
Almanac, he played a major role in promoting the Olympic Movement in the
United States. He was director for the 1904 St. Louis Olympics.
Through his publications, he played a
major role in promoting the Olympic Movement in the United States. The “finest
hour” of this son of an immigrant Irish laborer came in 1908, when he led the
American team at the London Olympics and waged a minor war against the
officiating of British sportsmen in the “Battle of Shepherd’s Bush.” The
Sullivan Award for the outstanding amateur athlete perpetuated his name.
Gustavus Kirby (1874-1956) was the son of an art
dealer descended from Maryland’s Eastern Shore pirates and Philadelphians. He
graduated from Columbia in Electrical Engineering and practiced law in New
York. In 1895, he met Coubertin. A year later, he was a spectator at the Athens
Olympics. He managed and officiated at sporting events and invented an electric
timer. A familiar fi gure at New York track meets and horse shows, he was also
interested in public recreation and civic improvement. A “people person”, he
was an American Olympic Committee officer and enjoyed the Games. Among the
people he met were Adolf Hitler and Benito Mussolini. His personality
alienated European IOC members and he became a self-appointed conscience for
Brundage and other Americans.
The very busy "Gus"
Kirby, with half-a-dozen major obligations, including the invention of the
instant picture, photoelectric sport camera, resigned as AOA president and was
succeeded on November 22, 1922, by the former AOC president, the seventy-one
year old, Col. R. M. Thompson, who
took charge of both Olympic organizations. 10 The double-committee members from
the AOC-AOA, almost all “old-line” AAU loyals, now assembled on a regular basis
at the New York Athletic Club (NYAC), where Thompson was president,or, even
better, on the colonel’s luxury yacht anchored in New York Harbor. A renewed
sense of purpose melded to new and, hopefully, more efficient Olympic
committees prepared for the First Olympic Winter Gamesin Chamonix, France, and
the summer Olympic Games in Paris, both in the year 1924.
David Thompson (1849-1930) was the son of a
Pennsylvania judge. He graduated from the Naval
Academy in 1864. In 1870, he resigned
his Navy commission and entered Harvard Law School. After graduation, he
investigated land titles of Canadian mining fi rms. He then became manager of a
copper company and board chairman of the International Nickel Company. He was
also a partner in a stock and cotton brokerage fi rm. He became very wealthy
and retired in 1909. He supported the Navy League, the Military Order of the
Loyal Legion, and the American and International Olympic Committees. He was
president of the New York Athletic Club and a colonel on the staff of a New
Jersey governor. He was a large, vigorous and athletic person, who invested
wisely, profited from the expansion of the United States Navy and traveled on
his private yachts. He was a fi nancial “angel” for every American Olympic team
from 1912 to 1928.7
Daniel Ferns (1889-1977) was an Irish-American
sprinter from Pawling, New York. He succeeded
James Sullivan as AAU president in 1912
and served as the secretary-treasurer until 1957. He edited the Amateur Athlete
from 1927 to 1961 and dealt with the New York press and sports writers. He
raised funds for the Olympics and worked with officers to interpret the rules
and realities of amateur athletics. He attended every Olympics from 1912 to
1972 and worked closely with Avery
Brundage. He was thoughtful, courteous and soft-spoken and a strong
believer in the amateur ideal.
