tiistai 11. elokuuta 2015

Un Finlandais volant à New York

Ranskalainen kääntäjä
Sébastien Cagnoli tulee
syyskuussa neljäksi
kuukaudeksi HCAS:n
kääntäjäresidenssiin.
Kiitos kääntäjä Sébastien Cagnolin ja FILI:n (Finnish Literature Exchange) tuen New Yorkin Lentävän suomalaisen sivut 1-23 ja synopsis ovat luettavissa myös ranskaksi.

Englanniksi käännösnäyte valmistui jo aiemmin Kristian Londonilta. Ranskaksi romaanin nimi on nyt Un Finlandais volant à New York ja englanniksi The First Flying Fin.

Cagnolin käännösnäytteessä romaani alkaa näin:

Samedi 15 janvier 1921

(Promené 2 h 10 en matinée)

Kolehmainen, citoyen américain : Hannes Kolehmainen, Marathon Champion, Is Now U.S. Citizen. Il fallut un certain temps à Hannes avant de percevoir la nouvelle en finnois dans sa tête. C’était donc vrai, puisque c’était imprimé noir sur blanc : le Finlandais Volant était devenu Hannes l’Américain.

The New York Times :
The champion marathon runner of the world became an American citizen yesterday afternoon. Hannes Peter Kolehmainen, who hung up a new world’s record when he covered the twenty-six and a fraction miles at the Olympic games in Antwerp in 2:32:35 4-5 last Summer, has run under the colors of his native State, Finland, for the last time.

« Couru sous les couleurs de la Finlande pour la dernière fois » ? De toute sa vie, aussi courte qu’elle fût encore, Hannes n’avait jamais oublié la Finlande : les journalistes l’ignoraient-ils ? Ou l’expression pour la
Cagnolin käännöksen
etusivun kuvassa
Kolehmainen voittaa
neljän mailin mestaruuden 
Lontoossa 1911.

dernière fois signifiait-elle qu’il était en bout de course ? En tout cas, le papier entendait bien montrer sous quel drapeau Kolehmainen était censé courir.


Devant la table de la cuisine, Hannes ramassa les miettes de brioche dans le creux de sa main et les envoya dans sa bouche. Puis il partit travailler. En chemin pour l’embarcadère de Staten Island, il imagina comment il allait raconterait cela à Alma, et dans quel sens la figure de sa femme s’allongerait...

Synopsis

En janvier 1921, alors qu’il vit à New York depuis quelques années, Hannes Kolehmainen se voit accorder à l’improviste la citoyenneté américaine. Pourtant, dès le mois de mai, il quittera les États-Unis pour rentrer en Finlande. En cinq mois, Hannes va devoir faire son choix entre deux pays, entre deux idéaux, et entre deux femmes.

Chapitre I : janvier. Sur Staten Island, Hannes apprend en lisant le New York Times qu’il vient d’être naturalisé. Sa femme Alma se réjouit de la nouvelle, sans savoir que Hannes a déjà promis de regagner son pays natal au lendemain de sa victoire aux Jeux olympiques d’Anvers en 1920. Née à New York, Alma ne parle pas le finnois, et elle ne voudra pas déménager avec son fils Hannes Chester. Le mois de janvier culmine avec la célébration de la naturalisation dans la maison flambant neuve de Hannes, qui réunit la plupart des personnages du roman.

II : février. Pour son travail de maçon, Hannes voyage en ferry entre Staten Island et Manhattan. Il a promis à Alma d’arrêter les compétitions, mais il continue de s’entraîner en cachette sur le chemin du travail. Sur le ferry, Hannes écrit un Carnet d’entraînement, qu’il compte publier avec son frère et entraîneur Viljami Kolehmainen. Sur le chantier, le socialiste Rautakorpi fait de la propagande. À Anvers, Hannes a trahi les ouvriers, auxquels le Komintern avait défendu de participer ; les coureurs Ville Ritola et Ville Kyrönen, qui habitent à New York, ne se sont pas rendus aux Olympiades capitalistes. Hannes est ami avec Ritola ; mais il n’a plus parlé avec le boulanger Kyrönen depuis qu’il lui a dérobé la victoire au semi-marathon de New York.

III : mars. Surgissant à la maison en pleine nuit, l’agitateur Rautakorpi explique qu’il vient aider Hannes car les camarades ont l’intention de se venger de sa trahison. Écoutant en cachette, Alma apprend le projet de déménagement en Finlande. Quand elle découvre aussi les entraînements secrets de son mari, elle quitte l’île pour rejoindre son père Jaakoppi. Chez Jaakoppi, on fête l’anniversaire de Martta, la plus jolie sœur d’Alma, où Hannes pense à apporter des fleurs. À Pâques, Hannes disparaît pendant dix jours. Alma lui pardonne le onzième jour.

IV : avril. Dès la fin de son chantier sur la Fifth Avenue, Hannes a disparu : il est parti demander la main de la jolie Martta. Ayant essuyé un refus, Hannes soigne sa déprime en se promenant. Après un accord où Alma lui permet de s’entraîner encore une fois pour le semi-marathon de New York, Hannes se prépare pour ce qui est alors la plus grande course de l’époque, avec Kyrönen pour principal concurrent. Dans le semi-marathon, ce paisible garçon du Savo se révèle un véritable tueur, pour qui le sport est un moyen de faire la guerre, un travail pour lequel le vainqueur doit obtenir un salaire, quitte à faire des paris. Quand Hannes est prêt à affronter cette guerre, on apprend que les sponsors de l’Evening Mail Modified Marathon ont disparu à cause de la prohibition entrée en vigueur au début de l’année 1920.

V : mai. Le dernier tableau se concentre sur la journée du 14 mai 1921, où Hannes, Alma et Hannes Chester embarquent à bord du navire Olympic. Alma est enceinte et part en voyage à cause de sa sœur Martta. Dans le port, les amis prennent congé, et le boulanger Kyrönen offre un pain de seigle en signe de pardon. Tandis que le navire passe par Ellis Island, Hannes se rappelle les temps difficiles de son arrivée en Amérique. Il parle déjà trop, craignant que les tueurs du Komintern attendent le traître au port. Dans ce cas, le domaine agricole offert par les Finlandais au champion olympique ne serait qu’une illusion perdue.

L’auteur

Le poète et prosateur finlandais Jouni Tossavainen est l’auteur de 22 ouvrages parus en Finlande. Parmi ses livres sur des thèmes sportifs, on peut mentionner : son premier recueil de poèmes, intitulé Le testament du coureur de fond (1985), ainsi que le recueil de nouvelles Marathon froid (2002) et le roman Un Finlandais volant à New York (2014).
Tossavainen vit dans la province finlandaise du Savo, à Kuopio, la ville d’où était originaire le coureur Hannes Kolehmainen, champion olympique et protagoniste du Finlandais volant à New York.
Tossavainen a travaillé à Kuopio pendant plus de dix ans comme journaliste avant de se consacrer à sa carrière d’écrivain en 2001. Sa poésie et sa prose ont été traduites en chinois, en anglais, en estonien, en allemand, en russe et en suédois.
Tossavainen est diplômé en littérature comparative des universités de Jyväskylä et de Tampere.

tiistai 4. elokuuta 2015

Juoksijat liikemiehinä | Runners as businessmen

"Kuvassa urheilu-uralta liikemiehiksi jatkaneet miestentarvikeliikkeen perustanut Paavo Nurmi (vas.) ja Hannes Kolehmainen (oik.) Kolehmaisen 60-vuotispäivillä vuonna 1949." Pressikuva: Urheilumuseon luvalla.





"Vaateliikkeen olin perustanut jo Berliinin olympiavuotena. Kolehmaisella oli urheilukauppansa, ja hän väitti, etteivät urheilijat saisi mistään niin halvalla laadukasta tavaraa kuin hänen puodistaan. En ollut entinen urheilija vaan nykyinen liikemies. Ryhdyin myymään vaatteita herroille, joiden ei tarvinnut hikoilla paitaansa märäksi ja joille ei tarvinnut selittää laadun hintaa. Liikkeeni laitoin Mikonkadulle, Kolehmaisen kauppaa paremmalle paikalle."
(Karo Hämäläinen: Yksin, WSOY 2015, 201)

Kuvataiteilija Erkki Soininen herättää paikkasidonnaisella Suurjuoksija Hannes Kolehmainen liikemiehenä 1924 - 53 - teoksellaan  Suomen 1912 maailmankartalle juosseen Hannes Kolehmaisen urheilukaupan eloon Helsinki City Marathonia edeltävällä viikolla 10. - 15.8.2015 Helsingin keskustassa.  Taiteilija liikkuu teoksineen Kaisaniemessä toimineen kolmen eri osoitteen välillä urheilukaupan silloisten aukioloaikojen mukaisesti.

Suurjuoksija Hannes Kolehmainen liikemiehenä 1924 - 53
10. - 15.8.2015
Mikonkatu 15 B; Kaisaniemenkatu 3; Kaisaniemenkatu 4
ma - pe  klo 9 - 17
la 9-15  

Visual artist Erkki Soininen brings the first Finnish athletics olympics gold medalist Hannes Kolehmainen´s sport shop back to life for the week before Helsinki City Marathon, 10.-15 of August 2015 in Helsinki city center with his site-specific work of art  Runner Hannes Kolehmainen as a businessman 1924 - 53. Soininen moves with his artwork between three locations of Kolehmainen´s sport shop, in accordance with the then opening hours of the shop.

Runner Hannes Kolehmainen as a businessman 1924 - 53 
10. - 15.8.2015
Mikonkatu 15 B; Kaisaniemenkatu 3; Kaisaniemenkatu 4
Mon - Fri  9am - 5pm
Sat 9am - 3pm

maanantai 3. elokuuta 2015

Nurmi pyyhki Kolehmaisen ajan historiaan

Karo Hämäläisen romaani Yksin  ilmestyy
10.8.2015.
Kirjailijan ja Parnasson tuottajan Karo Hämäläisen romaani Yksin (2015) liittyy Suomen tunnetuimman urheilijan Paavo Nurmen elämään. Yksin on tiettävästi vasta toinen kotimainen kaunokirjallinen teos, jossa oikeasti elänyt huippu-urheilija on päähenkilönä. Puolifiktiivisen elämäkerran Paavo Nurmi, juoksijain kuningas (1997) kirjoitti urheilutoimittaja Antero Raevuori

Kun edellisessä, ensimmäisessä kokonaisessa urheilufiktiossa New Yorkin Lentävä suomalainen (2014) päähenkilönä juoksi Hannes Kolehmainen, tarkensin Karo Hämäläiseltä muutaman urheiluromaaniin kuuluvan perusseikan, jotka näyttivät jääneen epäselviksi esimerkiksi Lentävän suomalaisen vastaanotossa, arvosteluissa, jutuissa ja niihin liittyneissä keskusteluissa.  

Romaanissa New Yorkin Lentävä suomalainen seikkailee myös Paavo Nurmi. Onko hän romaanisi Yksin päähenkilö?

Monessa mielessä kyse on samasta henkilöstä. Henkilöhistoria ja monet luonteenpiirteet muistuttavat kovin New Yorkin Lentävän suomalaisen Paavo Nurmea. Romaani on olennaisesti aina tulkinta. Siksi kyseessä ovat väistämättä eri henkilöt.

Jos päähenkilösi on sama Nurmi, poikkeaako hän siitä Lentävän suomalaisen Paavosta, jonka olet lukenut ja millä tavalla?

Yksin on Paavo Nurmen fiktiivinen omaelämäkerta. Se on siis Paavo Nurmen, vieläpä vanhan Paavo Nurmen puhetta ja muistoja. Hänen tulkintansa omasta itsestään varmasti poikkeaa neutraalin tulkitsijan, kuten objektiivisuuteen pyrkivän historioitsijan, näkemyksestä siitä, millainen Nurmen elämän on ollut.

Suhteessa tietokirjojen ja haastattelujen Nurmeen olen noudattanut samaa periaatetta kuin Wäinö Aaltonen veistäessään Paavo Nurmen patsasta – Aaltonenhan veisti Nurmen todellisuuden vastaisesti päkiäastujaksi: "Taideteoksen oma sisäinen liike pysähtyy ja rytmi särkyy, jos pysyy jyrkästi naturalismissa."

Oppiiko Yksin-romaanin Nurmi taalojen kasaan juoksemisen konstit Kolehmaisen veljeksiltä? Ja jos niin, miten hän jalostaa niitä konsteja eli taitoja eteenpäin, kivitaloiksi asti?

Yksin-romaanin Nurmelle erityisesti Hannes Kolehmainen on isä, jonka hän murhaa niin kuin pyrkii murhaamaan muutkin isänsä. Juoksuidoleiden Hannes Kolehmaisen ja Alfred Shrubbin kohdalla isänmurha tuntuu onnistuvan sillä, että Nurmi juoksee heiltä maailmanennätykset, mutta oman biologisen isän Johan Fredrik Nurmen kanssa kamppailu on vaikeampaan.

Isänmurhan teemaan kuuluu se, että Nurmi vähättelee isiltään saamiaan oppeja tai jättää ne mainitsematta luodessaan itsestään kuvaa, jossa hän on tehnyt uransa ja elämänsä romaanin nimen mukaisesti yksin. Romaanissa on kuvattu yksityiskohtaisesti, kuinka Paavo Nurmi rikkoo Tukholmassa Hannes Kolehmaisen samalla stadionilla kymmenen vuotta aiemmin juokseman maailmanennätyksen. Kohta kuvaa mielestäni hyvin romaanin minäkertojan suhtautumista esikuvaansa.

"Kirosin saksalaisen, ajattelin Kolehmaista. Näin hänen hymyilevät kasvonsa, lyhyen savolaisen vartensa ja kuhmuraiset polvensa. Hannes-hymy syöpyi aivoihini ja käski jalkojani liikkumaan. 

Viimeiselle kierrokselle läksin pahasti hänen aikaansa jäljessä, mutta hymy kivettyi päämääräkseni, vihani kohteeksi. Ajattelin Tukholman olympiastadionia kymmenen vuotta kaksi kuukautta ja kaksi päivää aiemmin. Muistin lapsuuden tiukat kilpajuoksut, joissa loppuspurttia ottaessani ajattelin olevani Kolehmainen, joka pinnistää itsestään irti vielä yhden nopeuden.

Viimeisellä kierroksella askeltani ei ajanut järki vaan tunne. Himo ja viha.

Taitoin kierroksen vain 63,8 sekunnissa. Pyyhin Kolehmaisen ajan historiaan reilun sekunnin erolla.

Kun kilpailun jälkeen kävelin pukusuojaan, jalat olivat oudon keveät ja pää tyhjä. Syyskuun aurinko paistoi viistosti stadionin katon kohdalla.

Olin omillani."

Toinen kuvaava kohta on kesältä 1932, jolloin Nurmi saa Hannes Kolehmaiselta Hannes-juoksukengät Viipurissa juostua maratonin olympiakatsastusta varten – tämä on historiallinen fakta. Eikä hän juokse niillä – mikä pitää edelleen paikkansa. Romaanissa Nurmi kertoo syyksi sen, että hänen mielestään Kolehmaisen olisi pitänyt antaa rahaa reklaamin vastineeksi. Myöhemmin Nurmi kehui julkisesti Hanneksia.

Yksin-romaanin minäkertojan suhtautumisen Hannes Kolehmaiseen kiteyttää virke: "Julkisesti kutsuin häntä Hannekseksi, mutta Kolehmainen hän minulle oli."

Rahapalkkiot poikivat pörssissä
Risto Rytin neuvoilla 


Paavo Nurmi oli ilman muuta ammattijuoksija, vaikka kisaili myös amatöörien kisoissa kuten olympialaisissa. Eikä hän suinkaan ollut ainutlaatuinen tapaus. Rahapalkkioiden vastaanotossa esikuvista ei taatusti ollut pulaa. Nurmi myös epäilemättä testasi amatööriammattilaisuuden rajaa, jos enää siitä edes muodonkaan vuoksi välitti.

Olennaista on, että Nurmi ryhtyi sijoittamaan rahojaan. Hän sai neuvoja Risto Rytiltä ja osti osakkeita Helsingin pörssistä. Pääoma juoksi hänelle markkoja samalla, kun hän juoksi lisää seteleitä. Selvästi positiivinen kassavirta ja taitava taseen sijoittaminen tuottivat tulosta. Nurmen sanottiin olleen aikanaan siitä poikkeuksellinen grynderi, että hän pystyi rakentamaan kivitalon Helsinkiin ilman vierasta pääomaa.

Omaa liikemiesuraansa Yksin-romaanin minäkertoja kuvaa kyynisesti: "Niin paljon vihasin häviämistä, että jäin rikkaanakin köyhäksi."

Millaiseen kerrontaratkaisuun olet päätynyt urheiluromaanissasi? Vai, onko jokin muu kuin urheiluromani tarkempi määritelmä teoksellesi?

Mietin eri kerrontaratkaisuja – pitkään harkitsin asetelmaa, jossa kertojana olisi ollut Ville Ritola –, mutta kun löysin vanhan Nurmen katkeroituneen ja samalla menneistä saavutuksistaan ylpeän äänen, ratkaisu oli selvä. Yksin on Paavo Nurmen fiktiivinen omaelämäkerta, vanhan Paavo Nurmen minämuotoinen tilinpäätös omasta elämästään.

Urheiluromaani on hyvä määre teokselle siinä kuin muutkin, onhan päähenkilö yksi maailmanhistorian menestyneimmistä yleisurheilijoista. Kuten romaaneissa on tapana, keskiössä ei kuitenkaan ole urheilu vaan ihminen.