Viljamin tuhkia ei ripoteltu Vänärille

Savon Sanomat 1968.

 

Vihaiset eläkeläisjuoksijat: Tatu ja Paavo

”Tatu on nykyisin armottoman vihainen urheilulle. 

‒ Ei minulla ole mitään tekemistä kaikenmaailman liittojen lehtien kanssa! puhisi hän heti alkajaiksi. ‒ Koko urheilu on suurta humpuukia!” 

Kiitos tästäkin arkistouutisesta kuuluu
tutkija Erkki Vettenniemelle.

 (Tatu Kolehmainen, ”Vihainen maratoonari!”, Urheilun Joulu 1937).

Yhtä vihainen kuin Tatu oli Paavo Nurmi 1970-luvun alun viimeisissä haastatteluissa, joissa hän mitätöi urheilusaavutuksensa ja tuomitsi koko urheilusysteemin. Urheiluun verrattuna esimerkiksi taide oli jotain muuta, paljon kauemmin säilyvää.

Niin Tatun kuin Paavon lausunnoista on käytännössä vaiettu, mikä ei tarvinne selityksiä urheilumainosten välissä urheilujuttuja ja Yleisradion urheilupuffaamista seuranneilta.

Erkki Vettenniemen Suomalaisen kestävyysjuoksun historian (SKS 2014) mukaan Viljami Kolehmainen lihoi Floridassa yhtä pyöreäksi 90-kiloiseksi kuin veljensä Tatu vahtimestarin hommissa.

Vahtimestarina Hanneskin päätti työuransa, mutta kuvista päätellen hieman laihemmassa kunnossa kuin vanhemmat veljensä. Ossi Viidan Hymyilevän Hanneksen (Otava 2003) mukaan paremman puoleiset juomat olivat kuitenkin alkaneet kiinnostaa Helsingin urheiluliikkeestä luopumisen jälkeen 1950-luvulla.

"Raa'alla voimalla viedään kultamitalit"

Martti Jukolan Urheilun pikkujättäläisen (WSOY 1945) valmennusohjeita kestävyysjuoksua harjoitteleville.

Sotien jälkeisen kestävyysjuoksumme keulakuvan Viljo "Ville" Heinon keskeytettyä 1948 Lontoon olympialaisten helteessä 10 000 metrin juoksun Hannes Kolehmainen kommentoi kotimaisten juoksijoiden harjoittelua:

Hannes kävelytreenissä.

"On turha syyttää kuumuutta, ei siinä mitään vikaa ole. On ennekin juostu helteessä ja juostu lisäksi hyvin. Nykyiset juoksijamme ovat kerta kaikkiaan huonosti harjoitelleet. Kaiken maailman ohjaajat koettavat parhaansa mukaan sekoittaa miesten tyylin... Irtonaisuuteen kehoitetaan ja siitä pidetään kovaa laulua, mutta raa'alla voimalla viedään kuitenkin kultamitalit." (Suomi uskoi urheiluun, VAPK 1992, 438)

Kolehmaisen omasta harjoittelusta saa jonkinlaisen kuvan vuosien 1912 ‒ 1924 päiväkirjoista, joita on luettavissa Suomen urheilumuseossa ja Kuopion museossa. Hanneksen pääasiallisena valmentajana vanhempi veli Viljami Kolehmainen sai vaikutteita aikansa valmennuskirjallisuudesta ja New Yorkin siirtolaisten ykkösseuran IAAC:n valmentajalta Lawson Robertsonilta, mutta ennen muuta omista kokemuksistaan ammattilaisjuoksijana.

Harjoituspäiväkirja, SUL 1971.

Suomessa Tahko Pihkala oli julkaissut omia oppaitaan ja Gunnar Frostellin Mitä jokaisen urheilijan tulee tietää ehti ilmestyä suomeksi ennen Tukholman olympialaisia. Amerikassa aikansa parhaiten tunnettuja olivat mestarijuoksija Alfred Shrubbin kirjat Running and Cross-Country Running, 1908, and Long Distance Running and Training , 1909, joita pääsee lukemaan klikkaamalla tästä.

Maalinauha, Otava 1968, 79.

Raa'alla voimalla Kolehmainen tarkoitti ilmeisesti vain raakaa kävely- ja juoksuharjoittelua eikä varsinaista voimaharjoittelua, jota ei löydy hänen harjoitusohjelmistaan, mikäli polvennostojuoksuja ei sellaiseksi lasketa.

Keväisen maantien tuoksu tuo minulle jatkuvasti mieleen omat juoksijan voimaharjoitukseni. Huhti-toukokuussa pompin valmentajani Topi Simosen Kari Sinkkoselta saamien ohjeiden mukaisesti loivaa ylämäkeä, pisimmillään lähteen kohdalta Pekkalan tienhaaraan noin 300 metriä. Vieläköhän näitä kimmokestävyysharjoituksia tehdään?

Ainakaan Rolf Haikkolan valmentama Lasse Virén ei pomppinut, vaan teki mäkiharjoituksensa pelkästään juoksemalla.

Valmentaja Kari Sinkkosen kimmokestävyysharjoitus vuodelta 1973

 

Päähenkilöitä kotioloissaan Staten Islandilla

Hannes Kolehmainen, Alma Kolehmainen, Viljami Kolehmainen, Johan Tuomikoski ja Selma Johnson Statensaaren talon pihalla. (Suomen Urheilulehti nro 34 vuonna 1920.)

Päähenkilöt 

Hannes Kolehmainen (1889 ‒ 1966) muurari, nelinkertainen olympiavoittaja

Alma Kolehmainen (os. Rosengren, 1895 ‒ 1974) Hanneksen vaimo

"Hani" Kolehmainen (s. 1916) Hanneksen ja Alman esikoinen

Viljami Kolehmainen (1887 ‒  1967) Hanneksen veli, valmentaja ja ammattilaisjuoksija

Jaakoppi Johnson (1871 ‒ 1935) pappa, Alman isä,työnjohtaja

Selma Johnson (1872 ‒ 1951) Alman äiti

Martta Johnson (s. 1898) Alman sisko

Katie Rosengren (1848 ‒ 1921) mummo, Selman äiti

Ville Kyrönen (1891 ‒ 1959) juoksija ja leipuri

Ville Ritola (1896 ‒ 1982) ja joukko muita juoksijoita

Ernest Rautakorpi (os. Grönblad) IWW:n agitaattori New Yorkissa

Jukka Rahja (1887 ‒  1920) kuopiolainen agitaattori Petrogradissa

Hiski Salomaa (1891 ‒ 1957) kuplettilaulaja

Lawson Robertson (1883 ‒ 1951) IAAC:n valmentaja

James Sullivan, Gus Kirpy ja Kenesaw Landis urheilujohtajia ja kuulustelijoita

Tapahtumapaikka:

New York

Tapahtuma-aika 
15.1.1921 ‒ 14.5.1921

Hannes ja Viljam Kolehmaisen treenauskirja jäi julkaisematta, mutta Hanneksen avustuksella Toivo T. Kaila kirjoitti elämäkerran, jonka WSOY julkaisi vuonna 1926.

Ossi Viita: Hymyilevä Hannes.
Työläisurheilija Hannes
Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa
Suomessa, Otava 2003.

Aloitin tämän blogin huomattuani, että Hannes Kolehmaisen New Yorkin ajasta 1912 ‒ 1921 ei kerrota nelinkertaisen olympiavoittajan esittelyissä tai se sivuutetaan muutamilla maininnoilla ja osin virheelliseesti, kuten vaikkapa Yleisurheilu.fi-sivustolla: 

Hannes oli jo 1912 muuttanut Yrjö Koivistoisen kanssa Yhdysvaltoihin ja kilpaili siellä vuoteen 1920 saakka Viljamin toimiessa hänen managerinaan. Yhdysvaltain kansalaisia heistä ei kuitenkaan tullut ja Hannes palasi itsenäistyneeseen synnyinmaahansa lähes vuosikymmenen tauon jälkeen.

Väinölänniemen Hannes.

Wikipediassa, jota esimerkiksi Facebook lainaa esittelyssään, yhdeksän vuotta mahtuu kahteen lauseeseen: Kolehmainen competed for a number of years in the United States, wearing the Winged Fist of the Irish American Athletic Club. He also enlisted in the 14th Regiment of the National Guard of New York, and became a U.S. citizen in 1921, ja suomenkielisessä Wikipediassa Amerikan-aika mahtuu yhteen lauseeseen: Olympialaisten jälkeen Kolehmainen muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän kilpaili Irish American Atletic Club -urheiluseuran väreissä.

Tietoa löytyy kyllä Ossi Viidan väitöskirjasta Hymyilevä Hannes. Työläisurheilija Hannes Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa Suomessa, Otava 2003, ja Toivo T. Kailan elämäkerrasta Hannes Kolehmainen. Suomalaisen suurjuoksijan elämä ja urheilusaavutukset, WSOY 1926.

Romaanin New Yorkin Lentävä suomalainen (Like 2014) tapahtuma-aika kerrotaan Viidan kirjassa sivuilla 261 - 262.