Hannes Statella ja Antwerpenissa 1920

"Ensi vuonna hän esiintynee myöskin aivan uudella alalla, nim treenauskirjan kirjoittajana."

Uutinen loka-marraskuussa 1920.

Horse-racing scribe John J. Fitzgerald of the New York Morning Telegraph first used the phrase “Big Apple” to describe New York. He claimed to have heard the term among black stable hands at a New Orleans racetrack in 1920. In 1924, he titled his column “Around the Big Apple with John J. Fitzgerald”: “The Big Apple, The dream of every lad that ever threw a leg over a thoroughbred and the goal of all horsemen. There’s only one Big Apple. That’s New York.” 

Tammikuun 17. kieltolaki Yhdysvaltoihin. Helmikuussa New Yorkin Uutisissa: Hannes edustan Suomea, lupaus harjoittelusta Suomessa, kuten nimimerkki Punahousu (Viljo Kainulainen?) kirjoitti Työväen Urheilulehdessä. 

"Eikä yksin kotoisessa tasavallassamme, vaan Amerikassakin, on porvarien raha ja valta-asema astuneet heidän urheiluelämänsä palvelukseen. Sielläkin ovat korkeiden autot työläisten asunnoille hyrränneet ja herrat värväysmatkoillansa liehuneet.." (Työväen Urheilulehti)

Vielä 19.4. Hannes ei halua osallistua Yhdysvaltain maratonkarsintoihin (jossa Viljamin valmentamat Linder 3., Wick 4. ja Tuomikoski 9.) eikä Antwerpeniin, kun työläisten vasta perustama TUL jäi pois olympialaista kuten Komintern Moskovasta käsin neuvoi. Mutta Hannes saatiin mukaan Viljamin harjoitusrinkiin Tuomikosken ja Ritolan kanssa samaan aikaan, kun rakennettiin Staten Islandin taloa.  

Come back USA:n II maratonkarsinnoissa kaatosateessa 5.6.

Hannes Antwerpenin 1920
edustusasussa. Kuva:
Antikvariaatti Kimmo Välkesalmi.

Belgiaan amerikansuomalaisten keräysvaroilla 2 viikkoa etukäteen (200 taalaa oli 10 viikon muurarin palkka, mikä oli vastoin amatöörisääntöjä)."Toipa hän vielä mukanaan pitkän, intiaanimallisen Tuomikoskenkin (olympiamratonin 5. ja Tatu Kolehmainen 10. kantapäät ruvella) ‒ ja Suomen kansa tietysti kumarsi kauniisti, sillä omat varastomme olivat juuri silloin melko laihat". 

22.8. Antwerpenin olympiamaraton (Suomen I olympiamaraton voittaja kiedottuna Suomen lippuun; väärä lippu salossa avajaisissa) ja samaan aikaan TUL:n kirje erottamisesta omaan huoneeseen kaupungin laidalla. Nilkkavaiva ja Yhdysvalloilta protesti, että Hannes heidän kansalaisensa, joten voitto mitätöitävä.

Postikortti-Hannes, 1920

Ystävystyi Paavo Nurmen kanssa Antwerpenissa. Helsingin Pallokentällä 15 olympiavoittajalle juhlat, joihin äiti Sofia Kolehmainen autolla Suomen lippu kädessään. Myös presidentti K. J. Ståhlberg onnittelijoiden joukossa ja Vanhalla ylioppilastalolla Eino Leino luovutti Sofialle runokirjansa Vapauden kirja omistuksella: "Äidille, henkisesti äveriäälle, joka on Kolehmaisen pojat synnyttänyt ja sydämessään rakastanut niiksi mitä on heistä tämän kurjan, mutta kultaisen maan maineeksi tullut."

Postikortti-Hannes, 1920

"Mutta mikä on tämä porvarilehtien koko kansa? Se on valkoinen Suomi suojeluskuntineen. Ja se ei ole edes puolet Suomen kansasta." (Työväen Urheilulehti)

"Hanneksen uhrilaulu... uhrasi Suomen veripelloille. Hän möi oikeutensa nykyisen kurssin mukaan... Hän möi tovereidensa kunniotuksen... lie puoleensa vetävä miehelle, joka tuntee voivansa tulla voittajaksi, tulla juhlituksi ensimmäisenä, ja siellä leirissä missä kyetään komeammat kemut valmistamaan... Tervetuloa olivat toivottamassa miehet, joiden nimet ovat mustina syöpyneet työläisten mieliin ja ‒ selkiin myös ‒ ... Saman hengen miehet, jotka niin monta työläisurheilijaa ovat tyrmään teljenneet ja sieltä hautaan sortaneet. Samojen miesten kädet ovat Hanneksen entisten tovereiden arkkuihin veriset naulat armottomasti iskeneet... Sanomma hänelle näin: Kiirehdi, Hannes! Kiirehdi,että ehdit edelle työläisurheilijain katkeria ajatuksia. Kiirehdi! "(Sosialisten työväenpuolueen Vapaa Kansa, Kuopio syyskuussa, nimimerkki la)

Hannes ja painija Eino Leino, rikkurit, toivat tullessaan New Yorkissa kerätyt 1300 mk vuonna 1907 perustamalleen työväenseura Riennolle, joka kuitenkin erotti kunniajäsenyydestä molemmat äänin 46 ‒ 5. Riennon perustaja Maija Tapaninen samaan aikaan etsivän keskuspoliisissa vankeudessa. Suojeluskuntapukuinen oikeisto lahjoitti 2 000 markkaa Sofialle Kuopion Reippaan kisoista, Helsingin kansalaiskeräyksestä yhteensä 34 100 mk.

Kirje Almalle Suomesta Antwerpenin jälkeen: "En muuten menisi heidän (Jyryn) kilpailuihinsa, mutta koetan saada Herrat ja Työväen urheilijat yhtymään yhteen." 

11.9. Eläintarhassa 7000 katsojaa, Jyrylle yli 100 000 mk tulot, mutta työväenlehtien mukaan Hannes "kukkarpolitiikaan takia aatteellisesti horjuva petturi sai juosta juudaksen penninsä "kansainvälisenä miehenä". Myös New Yorkin Vesa pyysi selvitystä TUL:lta Kolehmaisen osallistumisesta Jyryn kisoihin. Kun SVUL:n kisasta sai palkinnoksi kaksipiippuisen haulikon, "miksei kuularuiskua" kysyttiin työläislehdessä.

"Kansastamme on kasvava tervettä, tarmokasta, mieleltään valoisaa, yhteistoimintaan sopivaa, isänmaanrakkauden läpitunkemaa väkeä, joka elinvoimaisella lihallaan, verellään ja hengellään on arpeuttava kansalaissodan haavat", Yrjö Halmeen uudet ylisanat luopiolle; Antwerpenin maraton osoitti suomalaisen rodun voimakkuutta ja loistokkuutta; hymyilevä Hannes suurjuoksija, esikuvallinen olento, maailman ihme ja ilmestys. (Suomen Urheilulehti).

Keräys syksyllä amatööriponnistelijalle, jonka "vain taloudelliset suhteet ovat vieraalle maalle vetäneet ja siellä pitäneet. Aina kuitenkin, kuten jokainen muukalainen, palaa hänenkin sydämensä kaiho omaan maahansa" (J.W.Björk Suomen Urheilulehdessä) 

Maatila kiinnittää Hanneksen maahan, eikä sitä saanut muuttaa rahaksi. Syyskuussa kävi katsomassa Piikkiön paikkaa; kuva Almalle:  

"Tahdotko tulla tänne olemaan, jos saan hyvän toimen tälä tai hyvän maatilan. Täällä on kyllä kovin hiljaista, mutta eihän me hyvin melusta tykätäkkään." Ja Viljamille veisti: "Heillä on aikomus saada jäämään minut tänne, eikä he meinaa uskoa vaikka kuinka sanoisin, että en tahdo tulla tänne olemaan. Kyllä täällä Suomessa on kauniita paikkoja näethän näistä korteista."

Lokakuussa Ranskan kautta lähtö, marraskuussa kisa Pariisissa (Racing Clubin järjestäjät maksoivat 3000 frangia ja ylöspidon; Nurmelle vain 1000 frangia vuotta myöh.) ja seppele Jean Bounin haudalle velipoika Kallen kanssa. Vanha tuttu Kaarlo Brusin Suomen edustossa järjesti juoksupalkinnon sijasta rahaa Ranskasta.

17.11. New Yorkiin lähtö.

Yhdysvaltain Antwerpenin maraton-protestin taustahenkilöitä:

James E. Sullivanin seuraaja Amerikan olympiakomitean presidenttinä Gustavus T. Kirby ja tuomari Bartow S. Weeks, IAAC:n pahimman kilpailijan NYAC:n johtajat, tekivät protestin Antwerpenissa ja sen jatkona halusivat Kolehmaisen Amerikan kansalaiseksi.

Collectively, these Olympic leaders had self-confidence, fervent commitment, managerial skills, money and public relations talents to develop the Olympic Games before they became a commercial advertising property and televised entertainment. Each of them cultivated a persona that would enhance their personal image and promote the Olympic principles.

James E. Sullivan (1862-1914) was an Irish-American athlete who emerged as one of the founders of the Amateur Athletic Union (AAA) in 1888. He became a sports publicist and promoter. Through his publication of The Athletic News and the Spalding’s Official Almanac, he played a major role in promoting the Olympic Movement in the United States. He was director for the 1904 St. Louis Olympics.

Through his publications, he played a major role in promoting the Olympic Movement in the United States. The “finest hour” of this son of an immigrant Irish laborer came in 1908, when he led the American team at the London Olympics and waged a minor war against the officiating of British sportsmen in the “Battle of Shepherd’s Bush.” The Sullivan Award for the outstanding amateur athlete perpetuated his name.

Gustavus Kirby (1874-1956) was the son of an art dealer descended from Maryland’s Eastern Shore pirates and Philadelphians. He graduated from Columbia in Electrical Engineering and practiced law in New York. In 1895, he met Coubertin. A year later, he was a spectator at the Athens Olympics. He managed and officiated at sporting events and invented an electric timer. A familiar fi gure at New York track meets and horse shows, he was also interested in public recreation and civic improvement. A “people person”, he was an American Olympic Committee officer and enjoyed the Games. Among the people he met were Adolf Hitler and Benito Mussolini. His personality alienated European IOC members and he became a self-appointed conscience for Brundage and other Americans.

The very busy "Gus" Kirby, with half-a-dozen major obligations, including the invention of the instant picture, photoelectric sport camera, resigned as AOA president and was succeeded on November 22, 1922, by the former AOC president, the seventy-one year old, Col. R. M. Thompson, who took charge of both Olympic organizations. 10 The double-committee members from the AOC-AOA, almost all “old-line” AAU loyals, now assembled on a regular basis at the New York Athletic Club (NYAC), where Thompson was president,or, even better, on the colonel’s luxury yacht anchored in New York Harbor. A renewed sense of purpose melded to new and, hopefully, more efficient Olympic committees prepared for the First Olympic Winter Gamesin Chamonix, France, and the summer Olympic Games in Paris, both in the year 1924.

David Thompson (1849-1930) was the son of a Pennsylvania judge. He graduated from the Naval

Academy in 1864. In 1870, he resigned his Navy commission and entered Harvard Law School. After graduation, he investigated land titles of Canadian mining fi rms. He then became manager of a copper company and board chairman of the International Nickel Company. He was also a partner in a stock and cotton brokerage fi rm. He became very wealthy and retired in 1909. He supported the Navy League, the Military Order of the Loyal Legion, and the American and International Olympic Committees. He was president of the New York Athletic Club and a colonel on the staff of a New Jersey governor. He was a large, vigorous and athletic person, who invested wisely, profited from the expansion of the United States Navy and traveled on his private yachts. He was a fi nancial “angel” for every American Olympic team from 1912 to 1928.7

Daniel Ferns (1889-1977) was an Irish-American sprinter from Pawling, New York. He succeeded

James Sullivan as AAU president in 1912 and served as the secretary-treasurer until 1957. He edited the Amateur Athlete from 1927 to 1961 and dealt with the New York press and sports writers. He raised funds for the Olympics and worked with officers to interpret the rules and realities of amateur athletics. He attended every Olympics from 1912 to 1972 and worked closely with Avery Brundage. He was thoughtful, courteous and soft-spoken and a strong believer in the amateur ideal.

http://books.google.fi/books?id=cSPF71aP0qsC&pg=PA49&lpg=PA49&dq=The+Evening+Mail+Modified+Marathon&source=bl&ots=gGYPSMm16X&sig=SoUftQWiNiBwumj4tcTmfl2vWl4&hl=fi&sa=X&ei=i0F1UZeYDtHo4QT_goDIDw&ved=0CD0Q6AEwAQ#v=onepage&q=The%20Evening%20Mail%20Modified%20Marathon&f=false

Hanneksen Helsingin ja New Yorkin aika 1912

Tätä Hanneksen päiväkirjaa säilytetään Kuopion museossa
muita Suomen urheilumuseossa.

Viljami Kolehmainen,
Yrjö Koivistoinen ja Hannes,
"Hymyilevä Hannes", 167.

"On kuin kohtalon ivaa, että juuri tuo Olympicin haveri, joka tapahtui kapteeni Smithin ollessa aluksen päällikkönä, lykkäsi Titanicin neitsytmatkaa. Jo syyskuussa 1911 oli White Star Line julkaissut New Yorkin linjan aikataulun seuraavaan kesään saakka. Sen mukaan Titanicin ensipurjehdus tapahtuisi 20. maaliskuuta 1912, mutta Olympicin joutuminen telakalle sitoi työntekijöitä niin, että Titanicin lähtö ensi matkalleen lykkääntyi kohtalokkaasti juuri 10.:een huhtikuuta. Kohtalokkaalle törmäyskurssille erään jäävuoren kanssa..."

Edinburghin uudenvuodenjuoksun voitosta Viljam kuittasi 1 625 mk. Jyryä edustanut Viljami lähetti HKV:lle 142 mk laskun Englannin-reissun kuluista, jota ei korvattu. Saksaankaan Hannes ei päässyt, vaikka kutsuttiin Bouinia vastaan, ja kun Riennon kilpailuissakaan ei olisi saanut juosta, Hannes kuten myös Tatu siirtyivät Helsingin Jyryyn. Potkut rakennusmestari Kalervo Sippolalta, samoin kävi maratoonari Albin Stenroosille. 

Kupletilla olympialaisiin; Hanneksen henk.koht tuttu Alfred Tanner kartutti Tukholman olympiakeräystä 800 mk esiintymällä ilman palkkiota iltamissa. Kun katsottiin ruumiin muotoa ja ryhtiä, ulkotyöläinen Tatu meinasi tipahtaa pois joukkueesta, kun myös kivityömies Niemisen punainen niska häiritsi herrojen silmää jo Lontoossa 1906.

Kisa-asu piti maksaa itse, muta Suomen vaakuna saatiin rintaan olympiakomitealta ja matkarahaa 100 mk (laiva 30 mk, yö 10 mk), joten Tukholmassakin tultiin toimeen Viljamin rahoilla. Ja Afu Tanner huusi Skansenilla 5000 m voiton jälkeen: Syökää pojat, kyllä Affu maksaa. Suomen Olympialaisen Komitean jäsen Gösta Wasenius antoi 50 kruunua juhlintaan ja toinen urheilujohtaja Ivar Wilksman liikuttui kyyneliin; Strand-hotellissa annettiin ruusu käteen voittjalle, mutta nälkä kurni suonissa. Kyllä me söimmekin, sanoi Hannes ja Affu lauleli niin että meillä oli hauskaakin. Uudet piikkarit olivat liian kapeat ja pitkät.

Amerikkaan suoraan Tukholmasta Tanskan kautta, kun Irish-American Athletic Clubin valmentaja Lawson Robertson houkutteli IAAC:n johtajan James E. Sullivanin kansa. Edinburghista 24.8.1912 laivamatka kesti 7 päivää New Yorkiin, hieroja-fysioterapeutti Yrjö Koivistoinen mukana, ammattilaisjuoksija Viljami treenarina ja managerina. Brookylynin Finntownissa itse tehtiin ruuat ja hoidettiin taloutta. 

Suomessa jälkikäteen henkivakuutusyhtiö Suomi (K. H. Majantie apulaisjohtaja, myöh. SVUL:n pj.) lupasi töitä. Jäykkäniskainen Hannes kirjoitti kirjeessä ystävälleen, ettei aio palata pian, koska ei pitänyt merimatkoista ja tarjottu työ ei sopinut hänen jäykälle niskalleen. Albin Stenroos otti vahtimestarin pestin, ja Tatulle palovakuutusyhtiö Pohjolaan vahtimestarin homma, jonka takia joutui jättämään Jyryn ja takaisin HKV:n riveihin.

Äiti Sofialle, maailman kuuluisimmalle pyykkimummolle, Pihkalan keräyksellä 5 500 mk. Porvarien Savolle Hannes oli kuopiolainen paimenpoika, työväestölle kärsivän köyhälistön poika.

Hannes Kolehmaisen Suomen aika 1889 - 1911

Juho Pietari Hannes Kolehmainen, Good Boy, Koly, s. 9.12.1889. Tai Johannes Petteri Kolehmainen ‒ Pappi AF Granit sanoi Johan Peter, ja niin seisoi todistuksessakin, että Johan. Johannes se oli, ja siitä sitten Hannes, kutsumanimi Kynni, 168 cm ja kilpailupaino 57 kg. 

Aseman poikakansakouluun (Kuopion Kaupungin Kansakoulu) 8-vuotiaana 1896, kävi 7 luokkaa paremmalla menestyksellä kuin veljensä. Tatu ja Hannes jakoivat Savo-lehtiä niin, että 4-luokalla keskiarvo tipahti 8,2 ‒ 6,4, sitten nousi taas yli kasin. Ensimmäisestä työstä Savo maksoi palkkaa 6 mk kuukaudessa.

Isä Taavetti, kirvesmies kuoli 36-vuotiaan aivohalvaukseen, kun Hannes kuusi, 5.3.1895. Osallistui hiihtokilpailuihin maalla.

Äiti Sofia, s.1856 ‒ k. 1944, pyykkäri kutoi kankaita, suutarin ainoa lapsi. Yksi huone lähellä tuomiokirkkoa Lapinlinnankadun (6) rännikadun varrella. Haki lapset kerjuulta. Piilotti sokeriastian töihin lähtiessä. Vähä semmonen nenä pystyssä eläjä. Muutti Helsinkiin, Nummen kunnalliskodissa 1941 totesi: "Nämä Nummen akat on ilkijöitä. Ne haukkuvat helsinkin kerjäläiseksi... Nämä Nummen vanhat ämmät tahtoisivat syötä meität kun on tultu tänne syömään heitän ruokija ja heitän vastuksin."

Tatu, Taavetti Kolehmainen s 21.4.85, 162 cm sukkasillaan, kalju. Tatun kuuri 1912: kävely 5 tuntia aamulla + 20 km 3.30 vauhdilla, paino tipahti 67 kilosta 54 kiloon. Vaimo Fanny ( Kuopiosta) naimisiin 1913 Helsingissä, 7 lasta.

Viljami, August William, "Willie" Kolehmainen s. 30.12.87, 165 cm. Vuonna 1910 Kaarlo Niemisen kanssa ammattilaiseksi Amerikkaan. Naimisiin Bettyn (s Kuopio 1887) kanssa 1910-luvun lopulla, lapseton pariskunta.

Kalle, "Carl" Kolehmainen, s. 1894, metsällä Neulamäessä syksyllä 1914 ampui käteensä, lupaava juoksijaura loppui siihen. Helsinkiin 1915-16 äitinsä kanssa.

Maiju Kolehmainen, s. 1891, pisimpään Kuopiossa, kunnes muutti Helsinkiin, naimisissa kuopiolaisen tullinvartija Väinö Savolaisen kanssa.

1904 Villiam meni muurarin oppiin, kuten Hanneskin aloitti tiilien kantamisen muurarille 14-vuotiaana, sitten Saastamoisen Syväniemen palaneelle tehtaalle.

1905 veljesten ensimmäinen seura oma "Köntys". Kukin oli olevinaan täysissä voimissa, ei saanut näyttää väsymistään. Hannes myös Kuopion Voimistelijoissa samana vuona, johtajana kirjansitoja Ernst Hämäläinen.

1906 Colttia ei tahdottu antaa hiihtokisan voittajalle Tatulle. Veljekset mukana Reippaan toiminnassa.

1907 Veljekset olivat perustamassa työläisten urheiluseuraa Rientoa Kuopioon Reippaan kilpailijaksi. Sammon sahan lakko, jossa kuuluit joko oikealle tai vasemmalle, Reippaaseen tai Rientoon.

Hanneksen virallinen ensimmäinen kilpailu: 17 v. Tatun innoittamana 16.6.1907 maraton Viipurissa, voittaja helsinkiläinen kivityömies Kaarlo Nieminen työläisten Jyrystä, II Tatu, III Hannes.


1909 Riennon voittanut hiihtojoukkue hylättiin ammattilaissyytteen takia. Hannes hiihteli runsaasti 1900 ‒ 1910.

Hannes Helsinkiin Viljamin kanssa kesäk. 1909, lähtöjuhlat organisoi Jukka Rahja. Helsingissä viisi viikkoa ensin työttömänä, 100 työpaikkaa haki 200. Asui leipuri Oskari Räsäsen poppoossa, Tatu hioi Oskarille keihäitä ja luteet soi Kasarmikadulla niin saatanasti, että ei saanut nukutuksi.

Viisi maratonia 1909. Ensin rakennusmestari Uddin työpaikan takia seurana HKV, kuten myös Tatulla. 6.6.1909: 90 markkaa matkakorvausta ensimmäisestä Tukholman reissusta (Ruotsin Thure Johnsonille H. hävisi 6 min. maratonilla, Viljami jäi Ruotsiin pitempään ja edusti Jyryä).
 

1910 Kämppä Pitkänsillan väärällä puolella Runeberginkatu kuudessa 1910 ‒ 1911. Tatua ja Hannesta hieroi kämppäkaveri Yrjö Koivistoinen Kuopiosta, ja Villiam lähetti ohjeita Amerikasta. 

Ruokala Reformin aamiaisella sai syödä markalla kasvisruokaa niin paljon kuin halutti. Päivällinen otti puolentoista markkaa, kallista lystiä kun muurarin päiväpalkka (rakennusmestari Uddilla 6.7.1909-11.5.1910) oli kuusi markkaa: 2,5 kg voita, 20 kiloa ruisjauhoja, 60 l maitoa. Asunnolla pääasiassa syötiin leipää ja paljon omenoita. Kahvia juonut koskaan.

Kalevan ottelu = yleisurheilun SM.

1911 Viljam valmensi Amerikasta käsin. "Pakkasella juoksentelin 1911 ‒ 12 vilttitossut jalassa, parikymmentäkin astetta oli pakkasta."  Voitti 31 kilpailusta 29, 11 SE, 1 epävirallinen ME: 3000 m 8.48,5 syyskuussa. 

Heinäkuussa Englannissa Walter Scottia vastaan voitto nimellä saksalainen Kolemainer, juoksi rinnalle ja hymyili aurinkoisesti. Ei ruohikkoon makaamaan, vaan kevyesti sipsutellen pukukoppiin hengästymistä näyttämättä.

Ennen kisaa kasvissyöjä söi vain pari leipäviipaletta, kolme ja puoli taatelia ja kurkku vain kostutettiin lasilla vettä, koska tyhjä vatsa esti pistoksen.

Viljamin kanssa Kuopiossa 21.8. Savo-lehdessä ammattijuoksija Viljamin nimitys The Flying Finn; Riennon joukkuetta vastaan Viljamin juoksuaika 31.19 kympillä, epävirallinen ME, jota Hannes ei ylittänyt koskaan. "Amatööriurheilu ei lyö leiville", Viljami sanoi Savon Työmiehessä ja halusi ottaa veljensä mukaan Amerikkaan.