Nurmi pyyhki Kolehmaisen ajan historiaan

Karo Hämäläisen romaani Yksin  ilmestyy
10.8.2015.

Kirjailijan ja Parnasson tuottajan Karo Hämäläisen romaani Yksin (2015) liittyy Suomen tunnetuimman urheilijan Paavo Nurmen elämään. Yksin on tiettävästi vasta toinen kotimainen kaunokirjallinen teos, jossa oikeasti elänyt huippu-urheilija on päähenkilönä. Puolifiktiivisen elämäkerran Paavo Nurmi, juoksijain kuningas (1997) kirjoitti urheilutoimittaja Antero Raevuori. 

Kun edellisessä, ensimmäisessä kokonaisessa urheilufiktiossa New Yorkin Lentävä suomalainen (2014) päähenkilönä juoksi Hannes Kolehmainen, tarkensin Karo Hämäläiseltä muutaman urheiluromaaniin kuuluvan perusseikan, jotka näyttivät jääneen epäselviksi esimerkiksi Lentävän suomalaisen vastaanotossa, arvosteluissa, jutuissa ja niihin liittyneissä keskusteluissa.  

Romaanissa New Yorkin Lentävä suomalainen seikkailee myös Paavo Nurmi. Onko hän romaanisi Yksin päähenkilö?

Monessa mielessä kyse on samasta henkilöstä. Henkilöhistoria ja monet luonteenpiirteet muistuttavat kovin New Yorkin Lentävän suomalaisen Paavo Nurmea. Romaani on olennaisesti aina tulkinta. Siksi kyseessä ovat väistämättä eri henkilöt.

Jos päähenkilösi on sama Nurmi, poikkeaako hän siitä Lentävän suomalaisen Paavosta, jonka olet lukenut ja millä tavalla?

Yksin on Paavo Nurmen fiktiivinen omaelämäkerta. Se on siis Paavo Nurmen, vieläpä vanhan Paavo Nurmen puhetta ja muistoja. Hänen tulkintansa omasta itsestään varmasti poikkeaa neutraalin tulkitsijan, kuten objektiivisuuteen pyrkivän historioitsijan, näkemyksestä siitä, millainen Nurmen elämän on ollut.

Suhteessa tietokirjojen ja haastattelujen Nurmeen olen noudattanut samaa periaatetta kuin Wäinö Aaltonen veistäessään Paavo Nurmen patsasta – Aaltonenhan veisti Nurmen todellisuuden vastaisesti päkiäastujaksi: "Taideteoksen oma sisäinen liike pysähtyy ja rytmi särkyy, jos pysyy jyrkästi naturalismissa."

Oppiiko Yksin-romaanin Nurmi taalojen kasaan juoksemisen konstit Kolehmaisen veljeksiltä? Ja jos niin, miten hän jalostaa niitä konsteja eli taitoja eteenpäin, kivitaloiksi asti?

Yksin-romaanin Nurmelle erityisesti Hannes Kolehmainen on isä, jonka hän murhaa niin kuin pyrkii murhaamaan muutkin isänsä. Juoksuidoleiden Hannes Kolehmaisen ja Alfred Shrubbin kohdalla isänmurha tuntuu onnistuvan sillä, että Nurmi juoksee heiltä maailmanennätykset, mutta oman biologisen isän Johan Fredrik Nurmen kanssa kamppailu on vaikeampaan.

Isänmurhan teemaan kuuluu se, että Nurmi vähättelee isiltään saamiaan oppeja tai jättää ne mainitsematta luodessaan itsestään kuvaa, jossa hän on tehnyt uransa ja elämänsä romaanin nimen mukaisesti yksin. Romaanissa on kuvattu yksityiskohtaisesti, kuinka Paavo Nurmi rikkoo Tukholmassa Hannes Kolehmaisen samalla stadionilla kymmenen vuotta aiemmin juokseman maailmanennätyksen. Kohta kuvaa mielestäni hyvin romaanin minäkertojan suhtautumista esikuvaansa.

"Kirosin saksalaisen, ajattelin Kolehmaista. Näin hänen hymyilevät kasvonsa, lyhyen savolaisen vartensa ja kuhmuraiset polvensa. Hannes-hymy syöpyi aivoihini ja käski jalkojani liikkumaan. 

Viimeiselle kierrokselle läksin pahasti hänen aikaansa jäljessä, mutta hymy kivettyi päämääräkseni, vihani kohteeksi. Ajattelin Tukholman olympiastadionia kymmenen vuotta kaksi kuukautta ja kaksi päivää aiemmin. Muistin lapsuuden tiukat kilpajuoksut, joissa loppuspurttia ottaessani ajattelin olevani Kolehmainen, joka pinnistää itsestään irti vielä yhden nopeuden.

Viimeisellä kierroksella askeltani ei ajanut järki vaan tunne. Himo ja viha.

Taitoin kierroksen vain 63,8 sekunnissa. Pyyhin Kolehmaisen ajan historiaan reilun sekunnin erolla.

Kun kilpailun jälkeen kävelin pukusuojaan, jalat olivat oudon keveät ja pää tyhjä. Syyskuun aurinko paistoi viistosti stadionin katon kohdalla.

Olin omillani."

Toinen kuvaava kohta on kesältä 1932, jolloin Nurmi saa Hannes Kolehmaiselta Hannes-juoksukengät Viipurissa juostua maratonin olympiakatsastusta varten – tämä on historiallinen fakta. Eikä hän juokse niillä – mikä pitää edelleen paikkansa. Romaanissa Nurmi kertoo syyksi sen, että hänen mielestään Kolehmaisen olisi pitänyt antaa rahaa reklaamin vastineeksi. Myöhemmin Nurmi kehui julkisesti Hanneksia.

Yksin-romaanin minäkertojan suhtautumisen Hannes Kolehmaiseen kiteyttää virke: "Julkisesti kutsuin häntä Hannekseksi, mutta Kolehmainen hän minulle oli."

Rahapalkkiot poikivat pörssissä
Risto Rytin neuvoilla 

Paavo Nurmi oli ilman muuta ammattijuoksija, vaikka kisaili myös amatöörien kisoissa kuten olympialaisissa. Eikä hän suinkaan ollut ainutlaatuinen tapaus. Rahapalkkioiden vastaanotossa esikuvista ei taatusti ollut pulaa. Nurmi myös epäilemättä testasi amatööriammattilaisuuden rajaa, jos enää siitä edes muodonkaan vuoksi välitti.

Olennaista on, että Nurmi ryhtyi sijoittamaan rahojaan. Hän sai neuvoja Risto Rytiltä ja osti osakkeita Helsingin pörssistä. Pääoma juoksi hänelle markkoja samalla, kun hän juoksi lisää seteleitä. Selvästi positiivinen kassavirta ja taitava taseen sijoittaminen tuottivat tulosta. Nurmen sanottiin olleen aikanaan siitä poikkeuksellinen grynderi, että hän pystyi rakentamaan kivitalon Helsinkiin ilman vierasta pääomaa.

Omaa liikemiesuraansa Yksin-romaanin minäkertoja kuvaa kyynisesti: "Niin paljon vihasin häviämistä, että jäin rikkaanakin köyhäksi."

Millaiseen kerrontaratkaisuun olet päätynyt urheiluromaanissasi? Vai, onko jokin muu kuin urheiluromani tarkempi määritelmä teoksellesi?

Mietin eri kerrontaratkaisuja – pitkään harkitsin asetelmaa, jossa kertojana olisi ollut Ville Ritola –, mutta kun löysin vanhan Nurmen katkeroituneen ja samalla menneistä saavutuksistaan ylpeän äänen, ratkaisu oli selvä. Yksin on Paavo Nurmen fiktiivinen omaelämäkerta, vanhan Paavo Nurmen minämuotoinen tilinpäätös omasta elämästään.

Urheiluromaani on hyvä määre teokselle siinä kuin muutkin, onhan päähenkilö yksi maailmanhistorian menestyneimmistä yleisurheilijoista. Kuten romaaneissa on tapana, keskiössä ei kuitenkaan ole urheilu vaan ihminen.

Päähenkilöitä kotioloissaan Staten Islandilla

Hannes Kolehmainen, Alma Kolehmainen, Viljami Kolehmainen, Johan Tuomikoski ja Selma Johnson Statensaaren talon pihalla. (Suomen Urheilulehti nro 34 vuonna 1920.)

Päähenkilöt 

Hannes Kolehmainen (1889 ‒ 1966) muurari, nelinkertainen olympiavoittaja

Alma Kolehmainen (os. Rosengren, 1895 ‒ 1974) Hanneksen vaimo

"Hani" Kolehmainen (s. 1916) Hanneksen ja Alman esikoinen

Viljami Kolehmainen (1887 ‒  1967) Hanneksen veli, valmentaja ja ammattilaisjuoksija

Jaakoppi Johnson (1871 ‒ 1935) pappa, Alman isä,työnjohtaja

Selma Johnson (1872 ‒ 1951) Alman äiti

Martta Johnson (s. 1898) Alman sisko

Katie Rosengren (1848 ‒ 1921) mummo, Selman äiti

Ville Kyrönen (1891 ‒ 1959) juoksija ja leipuri

Ville Ritola (1896 ‒ 1982) ja joukko muita juoksijoita

Ernest Rautakorpi (os. Grönblad) IWW:n agitaattori New Yorkissa

Jukka Rahja (1887 ‒  1920) kuopiolainen agitaattori Petrogradissa

Hiski Salomaa (1891 ‒ 1957) kuplettilaulaja

Lawson Robertson (1883 ‒ 1951) IAAC:n valmentaja

James Sullivan, Gus Kirpy ja Kenesaw Landis urheilujohtajia ja kuulustelijoita

Tapahtumapaikka:

New York

Tapahtuma-aika 
15.1.1921 ‒ 14.5.1921

Hannes Statella ja Antwerpenissa 1920

"Ensi vuonna hän esiintynee myöskin aivan uudella alalla, nim treenauskirjan kirjoittajana."

Uutinen loka-marraskuussa 1920.

Horse-racing scribe John J. Fitzgerald of the New York Morning Telegraph first used the phrase “Big Apple” to describe New York. He claimed to have heard the term among black stable hands at a New Orleans racetrack in 1920. In 1924, he titled his column “Around the Big Apple with John J. Fitzgerald”: “The Big Apple, The dream of every lad that ever threw a leg over a thoroughbred and the goal of all horsemen. There’s only one Big Apple. That’s New York.” 

Tammikuun 17. kieltolaki Yhdysvaltoihin. Helmikuussa New Yorkin Uutisissa: Hannes edustan Suomea, lupaus harjoittelusta Suomessa, kuten nimimerkki Punahousu (Viljo Kainulainen?) kirjoitti Työväen Urheilulehdessä. 

"Eikä yksin kotoisessa tasavallassamme, vaan Amerikassakin, on porvarien raha ja valta-asema astuneet heidän urheiluelämänsä palvelukseen. Sielläkin ovat korkeiden autot työläisten asunnoille hyrränneet ja herrat värväysmatkoillansa liehuneet.." (Työväen Urheilulehti)

Vielä 19.4. Hannes ei halua osallistua Yhdysvaltain maratonkarsintoihin (jossa Viljamin valmentamat Linder 3., Wick 4. ja Tuomikoski 9.) eikä Antwerpeniin, kun työläisten vasta perustama TUL jäi pois olympialaista kuten Komintern Moskovasta käsin neuvoi. Mutta Hannes saatiin mukaan Viljamin harjoitusrinkiin Tuomikosken ja Ritolan kanssa samaan aikaan, kun rakennettiin Staten Islandin taloa.  

Come back USA:n II maratonkarsinnoissa kaatosateessa 5.6.

Hannes Antwerpenin 1920
edustusasussa. Kuva:
Antikvariaatti Kimmo Välkesalmi.

Belgiaan amerikansuomalaisten keräysvaroilla 2 viikkoa etukäteen (200 taalaa oli 10 viikon muurarin palkka, mikä oli vastoin amatöörisääntöjä)."Toipa hän vielä mukanaan pitkän, intiaanimallisen Tuomikoskenkin (olympiamratonin 5. ja Tatu Kolehmainen 10. kantapäät ruvella) ‒ ja Suomen kansa tietysti kumarsi kauniisti, sillä omat varastomme olivat juuri silloin melko laihat". 

22.8. Antwerpenin olympiamaraton (Suomen I olympiamaraton voittaja kiedottuna Suomen lippuun; väärä lippu salossa avajaisissa) ja samaan aikaan TUL:n kirje erottamisesta omaan huoneeseen kaupungin laidalla. Nilkkavaiva ja Yhdysvalloilta protesti, että Hannes heidän kansalaisensa, joten voitto mitätöitävä.

Postikortti-Hannes, 1920

Ystävystyi Paavo Nurmen kanssa Antwerpenissa. Helsingin Pallokentällä 15 olympiavoittajalle juhlat, joihin äiti Sofia Kolehmainen autolla Suomen lippu kädessään. Myös presidentti K. J. Ståhlberg onnittelijoiden joukossa ja Vanhalla ylioppilastalolla Eino Leino luovutti Sofialle runokirjansa Vapauden kirja omistuksella: "Äidille, henkisesti äveriäälle, joka on Kolehmaisen pojat synnyttänyt ja sydämessään rakastanut niiksi mitä on heistä tämän kurjan, mutta kultaisen maan maineeksi tullut."

Postikortti-Hannes, 1920

"Mutta mikä on tämä porvarilehtien koko kansa? Se on valkoinen Suomi suojeluskuntineen. Ja se ei ole edes puolet Suomen kansasta." (Työväen Urheilulehti)

"Hanneksen uhrilaulu... uhrasi Suomen veripelloille. Hän möi oikeutensa nykyisen kurssin mukaan... Hän möi tovereidensa kunniotuksen... lie puoleensa vetävä miehelle, joka tuntee voivansa tulla voittajaksi, tulla juhlituksi ensimmäisenä, ja siellä leirissä missä kyetään komeammat kemut valmistamaan... Tervetuloa olivat toivottamassa miehet, joiden nimet ovat mustina syöpyneet työläisten mieliin ja ‒ selkiin myös ‒ ... Saman hengen miehet, jotka niin monta työläisurheilijaa ovat tyrmään teljenneet ja sieltä hautaan sortaneet. Samojen miesten kädet ovat Hanneksen entisten tovereiden arkkuihin veriset naulat armottomasti iskeneet... Sanomma hänelle näin: Kiirehdi, Hannes! Kiirehdi,että ehdit edelle työläisurheilijain katkeria ajatuksia. Kiirehdi! "(Sosialisten työväenpuolueen Vapaa Kansa, Kuopio syyskuussa, nimimerkki la)

Hannes ja painija Eino Leino, rikkurit, toivat tullessaan New Yorkissa kerätyt 1300 mk vuonna 1907 perustamalleen työväenseura Riennolle, joka kuitenkin erotti kunniajäsenyydestä molemmat äänin 46 ‒ 5. Riennon perustaja Maija Tapaninen samaan aikaan etsivän keskuspoliisissa vankeudessa. Suojeluskuntapukuinen oikeisto lahjoitti 2 000 markkaa Sofialle Kuopion Reippaan kisoista, Helsingin kansalaiskeräyksestä yhteensä 34 100 mk.

Kirje Almalle Suomesta Antwerpenin jälkeen: "En muuten menisi heidän (Jyryn) kilpailuihinsa, mutta koetan saada Herrat ja Työväen urheilijat yhtymään yhteen." 

11.9. Eläintarhassa 7000 katsojaa, Jyrylle yli 100 000 mk tulot, mutta työväenlehtien mukaan Hannes "kukkarpolitiikaan takia aatteellisesti horjuva petturi sai juosta juudaksen penninsä "kansainvälisenä miehenä". Myös New Yorkin Vesa pyysi selvitystä TUL:lta Kolehmaisen osallistumisesta Jyryn kisoihin. Kun SVUL:n kisasta sai palkinnoksi kaksipiippuisen haulikon, "miksei kuularuiskua" kysyttiin työläislehdessä.

"Kansastamme on kasvava tervettä, tarmokasta, mieleltään valoisaa, yhteistoimintaan sopivaa, isänmaanrakkauden läpitunkemaa väkeä, joka elinvoimaisella lihallaan, verellään ja hengellään on arpeuttava kansalaissodan haavat", Yrjö Halmeen uudet ylisanat luopiolle; Antwerpenin maraton osoitti suomalaisen rodun voimakkuutta ja loistokkuutta; hymyilevä Hannes suurjuoksija, esikuvallinen olento, maailman ihme ja ilmestys. (Suomen Urheilulehti).

Keräys syksyllä amatööriponnistelijalle, jonka "vain taloudelliset suhteet ovat vieraalle maalle vetäneet ja siellä pitäneet. Aina kuitenkin, kuten jokainen muukalainen, palaa hänenkin sydämensä kaiho omaan maahansa" (J.W.Björk Suomen Urheilulehdessä) 

Maatila kiinnittää Hanneksen maahan, eikä sitä saanut muuttaa rahaksi. Syyskuussa kävi katsomassa Piikkiön paikkaa; kuva Almalle:  

"Tahdotko tulla tänne olemaan, jos saan hyvän toimen tälä tai hyvän maatilan. Täällä on kyllä kovin hiljaista, mutta eihän me hyvin melusta tykätäkkään." Ja Viljamille veisti: "Heillä on aikomus saada jäämään minut tänne, eikä he meinaa uskoa vaikka kuinka sanoisin, että en tahdo tulla tänne olemaan. Kyllä täällä Suomessa on kauniita paikkoja näethän näistä korteista."

Lokakuussa Ranskan kautta lähtö, marraskuussa kisa Pariisissa (Racing Clubin järjestäjät maksoivat 3000 frangia ja ylöspidon; Nurmelle vain 1000 frangia vuotta myöh.) ja seppele Jean Bounin haudalle velipoika Kallen kanssa. Vanha tuttu Kaarlo Brusin Suomen edustossa järjesti juoksupalkinnon sijasta rahaa Ranskasta.

17.11. New Yorkiin lähtö.

Yhdysvaltain Antwerpenin maraton-protestin taustahenkilöitä:

James E. Sullivanin seuraaja Amerikan olympiakomitean presidenttinä Gustavus T. Kirby ja tuomari Bartow S. Weeks, IAAC:n pahimman kilpailijan NYAC:n johtajat, tekivät protestin Antwerpenissa ja sen jatkona halusivat Kolehmaisen Amerikan kansalaiseksi.

Collectively, these Olympic leaders had self-confidence, fervent commitment, managerial skills, money and public relations talents to develop the Olympic Games before they became a commercial advertising property and televised entertainment. Each of them cultivated a persona that would enhance their personal image and promote the Olympic principles.

James E. Sullivan (1862-1914) was an Irish-American athlete who emerged as one of the founders of the Amateur Athletic Union (AAA) in 1888. He became a sports publicist and promoter. Through his publication of The Athletic News and the Spalding’s Official Almanac, he played a major role in promoting the Olympic Movement in the United States. He was director for the 1904 St. Louis Olympics.

Through his publications, he played a major role in promoting the Olympic Movement in the United States. The “finest hour” of this son of an immigrant Irish laborer came in 1908, when he led the American team at the London Olympics and waged a minor war against the officiating of British sportsmen in the “Battle of Shepherd’s Bush.” The Sullivan Award for the outstanding amateur athlete perpetuated his name.

Gustavus Kirby (1874-1956) was the son of an art dealer descended from Maryland’s Eastern Shore pirates and Philadelphians. He graduated from Columbia in Electrical Engineering and practiced law in New York. In 1895, he met Coubertin. A year later, he was a spectator at the Athens Olympics. He managed and officiated at sporting events and invented an electric timer. A familiar fi gure at New York track meets and horse shows, he was also interested in public recreation and civic improvement. A “people person”, he was an American Olympic Committee officer and enjoyed the Games. Among the people he met were Adolf Hitler and Benito Mussolini. His personality alienated European IOC members and he became a self-appointed conscience for Brundage and other Americans.

The very busy "Gus" Kirby, with half-a-dozen major obligations, including the invention of the instant picture, photoelectric sport camera, resigned as AOA president and was succeeded on November 22, 1922, by the former AOC president, the seventy-one year old, Col. R. M. Thompson, who took charge of both Olympic organizations. 10 The double-committee members from the AOC-AOA, almost all “old-line” AAU loyals, now assembled on a regular basis at the New York Athletic Club (NYAC), where Thompson was president,or, even better, on the colonel’s luxury yacht anchored in New York Harbor. A renewed sense of purpose melded to new and, hopefully, more efficient Olympic committees prepared for the First Olympic Winter Gamesin Chamonix, France, and the summer Olympic Games in Paris, both in the year 1924.

David Thompson (1849-1930) was the son of a Pennsylvania judge. He graduated from the Naval

Academy in 1864. In 1870, he resigned his Navy commission and entered Harvard Law School. After graduation, he investigated land titles of Canadian mining fi rms. He then became manager of a copper company and board chairman of the International Nickel Company. He was also a partner in a stock and cotton brokerage fi rm. He became very wealthy and retired in 1909. He supported the Navy League, the Military Order of the Loyal Legion, and the American and International Olympic Committees. He was president of the New York Athletic Club and a colonel on the staff of a New Jersey governor. He was a large, vigorous and athletic person, who invested wisely, profited from the expansion of the United States Navy and traveled on his private yachts. He was a fi nancial “angel” for every American Olympic team from 1912 to 1928.7

Daniel Ferns (1889-1977) was an Irish-American sprinter from Pawling, New York. He succeeded

James Sullivan as AAU president in 1912 and served as the secretary-treasurer until 1957. He edited the Amateur Athlete from 1927 to 1961 and dealt with the New York press and sports writers. He raised funds for the Olympics and worked with officers to interpret the rules and realities of amateur athletics. He attended every Olympics from 1912 to 1972 and worked closely with Avery Brundage. He was thoughtful, courteous and soft-spoken and a strong believer in the amateur ideal.

http://books.google.fi/books?id=cSPF71aP0qsC&pg=PA49&lpg=PA49&dq=The+Evening+Mail+Modified+Marathon&source=bl&ots=gGYPSMm16X&sig=SoUftQWiNiBwumj4tcTmfl2vWl4&hl=fi&sa=X&ei=i0F1UZeYDtHo4QT_goDIDw&ved=0CD0Q6AEwAQ#v=onepage&q=The%20Evening%20Mail%20Modified%20Marathon&f=false