torstai 17. syyskuuta 2015

Liken kirjamyynti kasvoi 10 prosenttia

Otava-konsernin vuosikertomuksessa toimitusjohtaja Pasi Vainio toteaa Liken myynnin kasvaneen 10 prosenttia samaan aikaan, kun muiden kustantajien kaunokirjallisuuden yhteismyynti laski 13,7 prosenttia. (Tosin tämäkään myynnin lisäys ei riittänyt kuin supistamaan Liken tuottamaa tappiota 0,2 miljoonan verran. Vuonna 2014 Like liikevoitto jäi 300 000 euroa miinukselle.)

"Vuonna 2014 Liken myynti kasvoi 10 prosenttia, mikä on nykyisessä markkinatilanteessa hyvä saavutus. Kotimaisessa kaunokirjallisuudessa Rosa Liksomin lyhytproosakokoelmaa ­Väliaikainen myytiin kolme painosta, ja Asko ­Sahlbergin Yö ­nielee päivät oli suuri arvostelumenestys. Suomennetussa kaunokirjallisuudessa Jens Lapiduksen ­Vip-huone pysyi bestsellerlistalla ilmestymisestään lähtien aina vuoden loppuun saakka."

"Tietokirjallisuuden suuri tapaus oli Peter von Baghin postuumisti julkaistu Muisteja. Musiikkikirjoissa myyntimenestyksiksi nousivat Ari Väntäsen ­Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta ja Viljami Puustisen Kingston Wall – Petri Wallin saaga. Sarjakuvissa kasvatettiin nimikemäärää tuntuvasti. Marja Björk sai Nuori Aleksis -palkinnon romaanistaan Poika ja Jouni Tossavainen Savonia-palkinnon romaanistaan New Yorkin ­Lentävä suomalainen."

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Reipashenkistä urheilua teatterisaarella

Arvostelija Vesa Rantama on nähnyt reispashenkisen urheilunäytelmän Avignonin teatterifestivaaleilla, josta hän raportoi Nuoren Voiman nettisivulla:

"Georges Perecin W, eli lapsuudenmuisto (W, ou le Souvenir d’enfance) lähestyy utopiaa urheilun kautta. Äitinsä keskitysleirille ja isänsä sodalle menettäneen kirjailijan puoliksi omaelämäkerrallisen autofiktion on sovittanut näyttämölle Marie Guyonnet, jonka versiossa korostuvat teoksen realistisemman puolikkaan kustannuksella Tulimaalla sijaitsevan W:n saaren tapahtumat. Saari esitellään sinne matkustaville roolihenkilöille ensiksi maanpäällisenä paratiisina, jonka kansalaiset ovat täysin omistautuneet reipashenkiselle kilpailulle. Urheilijoiden elämää ohjaavat matemaattiset säännöt, jotka tekevät heistä täysin immuuneja vallanvaihdoille ja muille yhteiskunnallisille muutoksille: kilpailu jatkuu perustuksiensa varassa muuttumattomana ikuisuuteen, eikä ainaisessa epävarmuudessaan julma Historia saa mitään jalansijaa. 

Osoittautuu kuitenkin, että tämä jalon hierarkian ohjaama yhteiskunta perustuu ennen kaikkea urheilijoiden väkivaltaiselle nöyryyttämiselle: heitä ruokitaan huonosti, pidetään vankeudessa, heidän sukunsa jatkuminen ja hengissä selviämisensä riippuu täysin urheilumenestyksestä. Alun eskapistinen utopia paljastuu vähitellen helvetilliseksi koneeksi, analogiaksi kirjailijan lapsuuteen liittyville keskitysleireille. Mikä näyttää keinolta paeta, onkin lopulta keino löytää uudelleen kadonnut äiti. Teatterissa urheilijoiden hiki ja kyyneleet tulevat lähelle, ja Perecin oulipolaisten sääntöjen avulla esiin loihtima maailma näyttäytyy hyvin konkreettisena absurdien tapahtumien sarjana. Kirjan lukemisesta välittyvä mielikuvituksen hohde on äkkiä poissa: äärimmäinen, ikuinen kilpailu ja nöyryytys voisi hyvinkin olla totta."