Päähenkilöitä kotioloissaan Staten Islandilla

Hannes Kolehmainen, Alma Kolehmainen, Viljami Kolehmainen, Johan Tuomikoski ja Selma Johnson Statensaaren talon pihalla. (Suomen Urheilulehti nro 34 vuonna 1920.)

Päähenkilöt 

Hannes Kolehmainen (1889 ‒ 1966) muurari, nelinkertainen olympiavoittaja

Alma Kolehmainen (os. Rosengren, 1895 ‒ 1974) Hanneksen vaimo

"Hani" Kolehmainen (s. 1916) Hanneksen ja Alman esikoinen

Viljami Kolehmainen (1887 ‒  1967) Hanneksen veli, valmentaja ja ammattilaisjuoksija

Jaakoppi Johnson (1871 ‒ 1935) pappa, Alman isä,työnjohtaja

Selma Johnson (1872 ‒ 1951) Alman äiti

Martta Johnson (s. 1898) Alman sisko

Katie Rosengren (1848 ‒ 1921) mummo, Selman äiti

Ville Kyrönen (1891 ‒ 1959) juoksija ja leipuri

Ville Ritola (1896 ‒ 1982) ja joukko muita juoksijoita

Ernest Rautakorpi (os. Grönblad) IWW:n agitaattori New Yorkissa

Jukka Rahja (1887 ‒  1920) kuopiolainen agitaattori Petrogradissa

Hiski Salomaa (1891 ‒ 1957) kuplettilaulaja

Lawson Robertson (1883 ‒ 1951) IAAC:n valmentaja

James Sullivan, Gus Kirpy ja Kenesaw Landis urheilujohtajia ja kuulustelijoita

Tapahtumapaikka:

New York

Tapahtuma-aika 
15.1.1921 ‒ 14.5.1921

Hannes ja Viljam Kolehmaisen treenauskirja jäi julkaisematta, mutta Hanneksen avustuksella Toivo T. Kaila kirjoitti elämäkerran, jonka WSOY julkaisi vuonna 1926.

Ossi Viita: Hymyilevä Hannes.
Työläisurheilija Hannes
Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa
Suomessa, Otava 2003.

Aloitin tämän blogin huomattuani, että Hannes Kolehmaisen New Yorkin ajasta 1912 ‒ 1921 ei kerrota nelinkertaisen olympiavoittajan esittelyissä tai se sivuutetaan muutamilla maininnoilla ja osin virheelliseesti, kuten vaikkapa Yleisurheilu.fi-sivustolla: 

Hannes oli jo 1912 muuttanut Yrjö Koivistoisen kanssa Yhdysvaltoihin ja kilpaili siellä vuoteen 1920 saakka Viljamin toimiessa hänen managerinaan. Yhdysvaltain kansalaisia heistä ei kuitenkaan tullut ja Hannes palasi itsenäistyneeseen synnyinmaahansa lähes vuosikymmenen tauon jälkeen.

Väinölänniemen Hannes.

Wikipediassa, jota esimerkiksi Facebook lainaa esittelyssään, yhdeksän vuotta mahtuu kahteen lauseeseen: Kolehmainen competed for a number of years in the United States, wearing the Winged Fist of the Irish American Athletic Club. He also enlisted in the 14th Regiment of the National Guard of New York, and became a U.S. citizen in 1921, ja suomenkielisessä Wikipediassa Amerikan-aika mahtuu yhteen lauseeseen: Olympialaisten jälkeen Kolehmainen muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän kilpaili Irish American Atletic Club -urheiluseuran väreissä.

Tietoa löytyy kyllä Ossi Viidan väitöskirjasta Hymyilevä Hannes. Työläisurheilija Hannes Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa Suomessa, Otava 2003, ja Toivo T. Kailan elämäkerrasta Hannes Kolehmainen. Suomalaisen suurjuoksijan elämä ja urheilusaavutukset, WSOY 1926.

Romaanin New Yorkin Lentävä suomalainen (Like 2014) tapahtuma-aika kerrotaan Viidan kirjassa sivuilla 261 - 262.

Hanneksen kevät New Yorkissa 1921

Hannes Kolehmaisen osoite Hillcrest Street 173, Staten Island, New York vuonna 2013.

Toivo T. Kaila: "Hannes Kolehmainen",
WSOY 1926, 120.

 New Yorkissa asuessaan 1912 ‒ 1921 Hannes vieraili kaksi kertaa ulkomailla jo molemmilla vuoden 1914 ja 1920 reissuilla myös Suomessa.  Toisella Antwerpenin-olympiamatkalla hänelle oli luvattu Suomesta maatila, mutta Amerikan Yhdysvaltain kansalaisuus myönnettiin yllättäen ja pyytämättä 14.1.1921. Kolehmaisten perhe lähti New Yorkista Suomea kohti neljä kuukautta myöhemmin 14.5.1921.

Työläiset eivät osallistuneet Antwerpenin kisoihin, vaan järjestivät omat olympialaiset. Työväenseura Rientoa perustaneelle ja työläisten Jyryä Tukholmassa edustaneelle Hannekselle eräs Amerikan työläinen osoittikin postikortin Antwerpenin jälkeen: "Salli minun tarjota kruunus koristeiksi nämä pisteet, jotka kävi hakemassa olympialaisista", ja lahtarimahti vastaa: "Kiitoksia sinä hyvä palvelija."

 

New York Timesin uutinen
15.1.1921
kansalaisoikeuksien
myöntämisestä
Hannes Kolehmaiselle.

Hanneksen passihakemus
keväällä 1921 loma-
matkaa varten
osoitteesta 173 Hillcrest
Street, Staten Island, NY.

"Mehän tirkistelimme sosialismin auringon nousua sieltä malliyhteiskunnasta, jonne joskus toivoimme pääsevämme. Siellä sosialistisessa yhteiskunnassa meillä oli tarjolla kaikkea hyvää, jolla nämä nykyiset kärsimyksemme korvaamme, siellä oli lämmin ja hyvä olla, ison yhteisen puuropadan partaalla. Sen sosialismin yhtenä ytimen oli vielä marakattiteoria, jonka avulla todistettiin ihmisen ja marakatin yhtäläisyys Jos joku taisi selittää millainen on se viimeinen lenkki, joka yhdistää ihmisen ja marakatin, niin sellaista tietomiestä pidettiin melkoisen etevenä "työväen miehenä". Kaiken tämän lisäksi oli uskonnollinen polemiikki kiihkeä. Kurikka hutki Malkosaarelta käsin pappeja, erotteli kirkon pakanuuden "Issan puhtaasta opista", joka hutkiminen sai melkoista kantavuutta. Sosialistisen mielipiteen ilmaisuna pidettiin kirkollismaksujen laiminlyöntiä, ilmenipä sellaistakin käsitystä, että raakuus ja rivous ovat välttämättömiä sille, joka haluaa käydä puhtaana proletaarina. Tähän samaan sekamelskaan sitten vielä sotkettiin Ingersollin ateismia. Yllä esitetyn tapaista oli se silloinen "sosialismi". Ken sitä ei hyväksynyt täytenä "työväen aatteena", hänet maalattiin materialistiksi, leipäsosialistiksi, joka merkitsi jokseenkin samaa kun kerettiläinen." (J.W. Meriläinen: Raivaaja 10 vuotta, 1915, 100)

Keväällä 1921 Hannes otti unionin
jäsenkirjan nimellä John.

Kommunistit yrittivät valloittaa myös amerikansuomalaisten sosialistien lehden Raivaajan, mutta tuon taistelun he hävisivät helmikuussa 1921. (Raivaaja 50 vuotta, 13) "Kaatakaa noskelaiset heidän itsensä kaivamiin hautoihin ja vapauttakaa ja puhdistakaa suomalaisten luokkataistelijain maine siitä häpeäst, jota noskelaisuus kaikkialla tuottaa. Valitsemisen varaa ei ole: Se, joka ei ole meidän kanssamme, se on meitä vastaan!" Hannekselta pyydettiin kuitenkin varoja, kolehtia pitäisi kerätä ja lähettää rahat järjestön keskusvirastoon, ja vanhaa Työmiestä pitäisi tilata tietysti nuoremman Eteenpäin menon kaveriksi.

Kesällä 1921 Piikkiön maatilalla on luvassa alakerrassa kolme huonetta ja avara keittiö sekä umpinainen, valoisa oleskelukuisti. Yläkerrassa kolme pientä huonetta. Vouti valmiina toisessa 1910 rakennetussa talossa; Gabriel Ruotsalainen, muonamies, hevosmies ja puutarhuri. Harjoitteluolosuhteet yhtä huonot kuin pellot, savea, mäkiä ja kiviä. Neljä rysää, kaksi verkkoa, katiska. On siellä uimahuonekin sinulle. Omasta sikalasta saadaan kinkku joulupöytään, täysvoipaisista lehmistä maito, muutama vasikka ja kanoja. Istutetaan satoja omenapuita, luumupuita, päärynää ja marjapensaita... Viljelystä 16, metsää 12 ha, joutomaita 3,5. Osti Vesannon kirkkoherrana toimineelta Frans Arvi Vasamalta 278 000 markalla, mutta keräysrahoja oli vain 250 000 mk.

Samana keväänä Kuopiossa
Suojeluskuntaväen erikoisliike
myi pistooleja (Savo 26.5.1921).

Kesäkuun alussa Suomeen lähtee myös Juho Tuomikoski, joka edusti Laihian Liittoa kesällä 1921.

1960-luvulla radiossa Hannes totesi: "Lapset eivät urheile, ei siitä muuta hyötyä ollu kun aikansa hukkas. Tervettä elämää se on, jos meinaa pärjätä. Olin raitis ja elin kaikinpuolin säännöllisesti."

Hannes Statella ja Antwerpenissa 1920

"Ensi vuonna hän esiintynee myöskin aivan uudella alalla, nim treenauskirjan kirjoittajana."

Uutinen loka-marraskuussa 1920.

Horse-racing scribe John J. Fitzgerald of the New York Morning Telegraph first used the phrase “Big Apple” to describe New York. He claimed to have heard the term among black stable hands at a New Orleans racetrack in 1920. In 1924, he titled his column “Around the Big Apple with John J. Fitzgerald”: “The Big Apple, The dream of every lad that ever threw a leg over a thoroughbred and the goal of all horsemen. There’s only one Big Apple. That’s New York.” 

Tammikuun 17. kieltolaki Yhdysvaltoihin. Helmikuussa New Yorkin Uutisissa: Hannes edustan Suomea, lupaus harjoittelusta Suomessa, kuten nimimerkki Punahousu (Viljo Kainulainen?) kirjoitti Työväen Urheilulehdessä. 

"Eikä yksin kotoisessa tasavallassamme, vaan Amerikassakin, on porvarien raha ja valta-asema astuneet heidän urheiluelämänsä palvelukseen. Sielläkin ovat korkeiden autot työläisten asunnoille hyrränneet ja herrat värväysmatkoillansa liehuneet.." (Työväen Urheilulehti)

Vielä 19.4. Hannes ei halua osallistua Yhdysvaltain maratonkarsintoihin (jossa Viljamin valmentamat Linder 3., Wick 4. ja Tuomikoski 9.) eikä Antwerpeniin, kun työläisten vasta perustama TUL jäi pois olympialaista kuten Komintern Moskovasta käsin neuvoi. Mutta Hannes saatiin mukaan Viljamin harjoitusrinkiin Tuomikosken ja Ritolan kanssa samaan aikaan, kun rakennettiin Staten Islandin taloa.  

Come back USA:n II maratonkarsinnoissa kaatosateessa 5.6.

Hannes Antwerpenin 1920
edustusasussa. Kuva:
Antikvariaatti Kimmo Välkesalmi.

Belgiaan amerikansuomalaisten keräysvaroilla 2 viikkoa etukäteen (200 taalaa oli 10 viikon muurarin palkka, mikä oli vastoin amatöörisääntöjä)."Toipa hän vielä mukanaan pitkän, intiaanimallisen Tuomikoskenkin (olympiamratonin 5. ja Tatu Kolehmainen 10. kantapäät ruvella) ‒ ja Suomen kansa tietysti kumarsi kauniisti, sillä omat varastomme olivat juuri silloin melko laihat". 

22.8. Antwerpenin olympiamaraton (Suomen I olympiamaraton voittaja kiedottuna Suomen lippuun; väärä lippu salossa avajaisissa) ja samaan aikaan TUL:n kirje erottamisesta omaan huoneeseen kaupungin laidalla. Nilkkavaiva ja Yhdysvalloilta protesti, että Hannes heidän kansalaisensa, joten voitto mitätöitävä.

Postikortti-Hannes, 1920

Ystävystyi Paavo Nurmen kanssa Antwerpenissa. Helsingin Pallokentällä 15 olympiavoittajalle juhlat, joihin äiti Sofia Kolehmainen autolla Suomen lippu kädessään. Myös presidentti K. J. Ståhlberg onnittelijoiden joukossa ja Vanhalla ylioppilastalolla Eino Leino luovutti Sofialle runokirjansa Vapauden kirja omistuksella: "Äidille, henkisesti äveriäälle, joka on Kolehmaisen pojat synnyttänyt ja sydämessään rakastanut niiksi mitä on heistä tämän kurjan, mutta kultaisen maan maineeksi tullut."

Postikortti-Hannes, 1920

"Mutta mikä on tämä porvarilehtien koko kansa? Se on valkoinen Suomi suojeluskuntineen. Ja se ei ole edes puolet Suomen kansasta." (Työväen Urheilulehti)

"Hanneksen uhrilaulu... uhrasi Suomen veripelloille. Hän möi oikeutensa nykyisen kurssin mukaan... Hän möi tovereidensa kunniotuksen... lie puoleensa vetävä miehelle, joka tuntee voivansa tulla voittajaksi, tulla juhlituksi ensimmäisenä, ja siellä leirissä missä kyetään komeammat kemut valmistamaan... Tervetuloa olivat toivottamassa miehet, joiden nimet ovat mustina syöpyneet työläisten mieliin ja ‒ selkiin myös ‒ ... Saman hengen miehet, jotka niin monta työläisurheilijaa ovat tyrmään teljenneet ja sieltä hautaan sortaneet. Samojen miesten kädet ovat Hanneksen entisten tovereiden arkkuihin veriset naulat armottomasti iskeneet... Sanomma hänelle näin: Kiirehdi, Hannes! Kiirehdi,että ehdit edelle työläisurheilijain katkeria ajatuksia. Kiirehdi! "(Sosialisten työväenpuolueen Vapaa Kansa, Kuopio syyskuussa, nimimerkki la)

Hannes ja painija Eino Leino, rikkurit, toivat tullessaan New Yorkissa kerätyt 1300 mk vuonna 1907 perustamalleen työväenseura Riennolle, joka kuitenkin erotti kunniajäsenyydestä molemmat äänin 46 ‒ 5. Riennon perustaja Maija Tapaninen samaan aikaan etsivän keskuspoliisissa vankeudessa. Suojeluskuntapukuinen oikeisto lahjoitti 2 000 markkaa Sofialle Kuopion Reippaan kisoista, Helsingin kansalaiskeräyksestä yhteensä 34 100 mk.

Kirje Almalle Suomesta Antwerpenin jälkeen: "En muuten menisi heidän (Jyryn) kilpailuihinsa, mutta koetan saada Herrat ja Työväen urheilijat yhtymään yhteen." 

11.9. Eläintarhassa 7000 katsojaa, Jyrylle yli 100 000 mk tulot, mutta työväenlehtien mukaan Hannes "kukkarpolitiikaan takia aatteellisesti horjuva petturi sai juosta juudaksen penninsä "kansainvälisenä miehenä". Myös New Yorkin Vesa pyysi selvitystä TUL:lta Kolehmaisen osallistumisesta Jyryn kisoihin. Kun SVUL:n kisasta sai palkinnoksi kaksipiippuisen haulikon, "miksei kuularuiskua" kysyttiin työläislehdessä.

"Kansastamme on kasvava tervettä, tarmokasta, mieleltään valoisaa, yhteistoimintaan sopivaa, isänmaanrakkauden läpitunkemaa väkeä, joka elinvoimaisella lihallaan, verellään ja hengellään on arpeuttava kansalaissodan haavat", Yrjö Halmeen uudet ylisanat luopiolle; Antwerpenin maraton osoitti suomalaisen rodun voimakkuutta ja loistokkuutta; hymyilevä Hannes suurjuoksija, esikuvallinen olento, maailman ihme ja ilmestys. (Suomen Urheilulehti).

Keräys syksyllä amatööriponnistelijalle, jonka "vain taloudelliset suhteet ovat vieraalle maalle vetäneet ja siellä pitäneet. Aina kuitenkin, kuten jokainen muukalainen, palaa hänenkin sydämensä kaiho omaan maahansa" (J.W.Björk Suomen Urheilulehdessä) 

Maatila kiinnittää Hanneksen maahan, eikä sitä saanut muuttaa rahaksi. Syyskuussa kävi katsomassa Piikkiön paikkaa; kuva Almalle:  

"Tahdotko tulla tänne olemaan, jos saan hyvän toimen tälä tai hyvän maatilan. Täällä on kyllä kovin hiljaista, mutta eihän me hyvin melusta tykätäkkään." Ja Viljamille veisti: "Heillä on aikomus saada jäämään minut tänne, eikä he meinaa uskoa vaikka kuinka sanoisin, että en tahdo tulla tänne olemaan. Kyllä täällä Suomessa on kauniita paikkoja näethän näistä korteista."

Lokakuussa Ranskan kautta lähtö, marraskuussa kisa Pariisissa (Racing Clubin järjestäjät maksoivat 3000 frangia ja ylöspidon; Nurmelle vain 1000 frangia vuotta myöh.) ja seppele Jean Bounin haudalle velipoika Kallen kanssa. Vanha tuttu Kaarlo Brusin Suomen edustossa järjesti juoksupalkinnon sijasta rahaa Ranskasta.

17.11. New Yorkiin lähtö.

Yhdysvaltain Antwerpenin maraton-protestin taustahenkilöitä:

James E. Sullivanin seuraaja Amerikan olympiakomitean presidenttinä Gustavus T. Kirby ja tuomari Bartow S. Weeks, IAAC:n pahimman kilpailijan NYAC:n johtajat, tekivät protestin Antwerpenissa ja sen jatkona halusivat Kolehmaisen Amerikan kansalaiseksi.

Collectively, these Olympic leaders had self-confidence, fervent commitment, managerial skills, money and public relations talents to develop the Olympic Games before they became a commercial advertising property and televised entertainment. Each of them cultivated a persona that would enhance their personal image and promote the Olympic principles.

James E. Sullivan (1862-1914) was an Irish-American athlete who emerged as one of the founders of the Amateur Athletic Union (AAA) in 1888. He became a sports publicist and promoter. Through his publication of The Athletic News and the Spalding’s Official Almanac, he played a major role in promoting the Olympic Movement in the United States. He was director for the 1904 St. Louis Olympics.

Through his publications, he played a major role in promoting the Olympic Movement in the United States. The “finest hour” of this son of an immigrant Irish laborer came in 1908, when he led the American team at the London Olympics and waged a minor war against the officiating of British sportsmen in the “Battle of Shepherd’s Bush.” The Sullivan Award for the outstanding amateur athlete perpetuated his name.

Gustavus Kirby (1874-1956) was the son of an art dealer descended from Maryland’s Eastern Shore pirates and Philadelphians. He graduated from Columbia in Electrical Engineering and practiced law in New York. In 1895, he met Coubertin. A year later, he was a spectator at the Athens Olympics. He managed and officiated at sporting events and invented an electric timer. A familiar fi gure at New York track meets and horse shows, he was also interested in public recreation and civic improvement. A “people person”, he was an American Olympic Committee officer and enjoyed the Games. Among the people he met were Adolf Hitler and Benito Mussolini. His personality alienated European IOC members and he became a self-appointed conscience for Brundage and other Americans.

The very busy "Gus" Kirby, with half-a-dozen major obligations, including the invention of the instant picture, photoelectric sport camera, resigned as AOA president and was succeeded on November 22, 1922, by the former AOC president, the seventy-one year old, Col. R. M. Thompson, who took charge of both Olympic organizations. 10 The double-committee members from the AOC-AOA, almost all “old-line” AAU loyals, now assembled on a regular basis at the New York Athletic Club (NYAC), where Thompson was president,or, even better, on the colonel’s luxury yacht anchored in New York Harbor. A renewed sense of purpose melded to new and, hopefully, more efficient Olympic committees prepared for the First Olympic Winter Gamesin Chamonix, France, and the summer Olympic Games in Paris, both in the year 1924.

David Thompson (1849-1930) was the son of a Pennsylvania judge. He graduated from the Naval

Academy in 1864. In 1870, he resigned his Navy commission and entered Harvard Law School. After graduation, he investigated land titles of Canadian mining fi rms. He then became manager of a copper company and board chairman of the International Nickel Company. He was also a partner in a stock and cotton brokerage fi rm. He became very wealthy and retired in 1909. He supported the Navy League, the Military Order of the Loyal Legion, and the American and International Olympic Committees. He was president of the New York Athletic Club and a colonel on the staff of a New Jersey governor. He was a large, vigorous and athletic person, who invested wisely, profited from the expansion of the United States Navy and traveled on his private yachts. He was a fi nancial “angel” for every American Olympic team from 1912 to 1928.7

Daniel Ferns (1889-1977) was an Irish-American sprinter from Pawling, New York. He succeeded

James Sullivan as AAU president in 1912 and served as the secretary-treasurer until 1957. He edited the Amateur Athlete from 1927 to 1961 and dealt with the New York press and sports writers. He raised funds for the Olympics and worked with officers to interpret the rules and realities of amateur athletics. He attended every Olympics from 1912 to 1972 and worked closely with Avery Brundage. He was thoughtful, courteous and soft-spoken and a strong believer in the amateur ideal.

http://books.google.fi/books?id=cSPF71aP0qsC&pg=PA49&lpg=PA49&dq=The+Evening+Mail+Modified+Marathon&source=bl&ots=gGYPSMm16X&sig=SoUftQWiNiBwumj4tcTmfl2vWl4&hl=fi&sa=X&ei=i0F1UZeYDtHo4QT_goDIDw&ved=0CD0Q6AEwAQ#v=onepage&q=The%20Evening%20Mail%20Modified%20Marathon&f=false