Kaisa Paatela järjesti keikan Tampereelle 6.2.

Asko Martinheimo, Jouko Tyyri ja Kaisa Paatela Oriveden opiston suvessa 1983. Sinä kesänä olin ensimmäisen kerran kesätoimittajana Savon Sanomien Iisalmen toimituksesa, mutta pääsin tekemään pistokeikan Orivedelle, jossa opiskelin kulttuurisihteeriksi. Kesän työharjoitteluraportin tein maakuntalehtien kulttuuritoimituksia haastattelemalla. Teoria muuttui käytännöksi vuonna 1987, kun aloitin Savon Sanomien kulttuuritoimituksessa, johon viittasin Savonia-puheessani.

Kiitos Tampereen-keikan järjestymisestä kuuluu Oriveden opiston kirjallisuuden opettajalleni Kaisa Paatelalle, joka soitti ensin kirjallisuuspiirin vieraaksi, ja sitten onnistuikin tämä Tulenkantajat-kirjakaupan tilaisuus perjantaina 6.2. klo 16.30.

"Iloinen tervehdys Tulenkantajista!  Ensi viikolla kirjakaupan kirjalliset tapahtumat sijoittuvat loppuviikolle, mutta tätä on syytä mainostaa:  

Runokaraoken 10-vuotisjuhla tiistaina 3.2.2015 kello 20.00 Kulttuuriravintola Kivessä. 
Vieraana kirjailija Torsti Lehtinen: Syntisistä saarnoista sanojen avaruuteen. 
Juontaa Timo Malmi.  

Sinne siis! Ja loppuviikosta näihin kirjakauppa Tulenkantajien tilaisuuksiin:

-Runebergin päivänä eli torstaina 5.2. kello 17 alkaen vietetään Sanasadon kirjailijoiden signeerauspäivää. Nyt on siis oiva mahdollisuus saada tekijän nimi kirjaan!
-Perjantaina 6.2. kello 16:30 vieraaksemme saapuu kirjailija Jouni Tossavainen, joka kertoo Savonia-palkitusta romaanistaan New Yorkin Lentävä suomalainen. Kirjan taustoista löytyy lisätietoa Jouni Tossavaisen blogista: 
http://jouni-tossavainen.blogspot.fi/

Tilaisuuksiin on tietenkin vapaa pääsy. Tervetuloa!"

"Eksistentiaalista tyhjyyttä poteva veteraani"

Liikunta & Tiede, 99.

Tähän mennessä parasta analyysia New Yorkin Lentävästä suomalaisesta löysin Liikunta & Tiede -lehdestä. Kuopioon asti tätä lehteä ei tule, ei kirjastoon eikä kauppoihin, mutta irtonumeroita voi ostaa Akateemisesta Helsingissä. Osaa jutuista voi lukea myös netissä, ei kuitenkaan näitä pohdintoja:

"... luomus on ensinnäkin urbaani urheilija. Hannes Kolehmainen on harjoitellut 'kivitalojen kanjoneissa', jotka ovat täynnä 'hiilenkatkua, autojen kaasuja ja nokea'. Kilpailut tapahtuvat samaisissa kanjoneissa ja joskus yhtä tunnkaisissa halleissa, kuten Madison Square Gardenissa. Juuri tuon nimisen areenan myöhempiin käyttäjiin lukeutuvat myös jääkiekkoilijat, mikä yhteensattuma auttaa ymmärtämään, että kilpajuoksu ei ole yhtään sen lähempänä (ihmis)luontoa kuin jääkiekon kaltainen aktiviteetti.”

Liikunta & Tiede, 100.

”New Yorkin Lentävä suomalainen on siis kaunokirjallisuutta, toisin kuin Ossi Viidan (2003) elämäkerrallinen tutkimus Tossavaisen päähenkilöstä. Vaikka lajityypeissä on vissi ero, tekijät ovat samalla asialla; he varustavat ammoin kuolleen maanmiehensä elämän merkityksillä. Kun Viita työstää Kolehmaisesta suomalaisten porvareiden sortamaa muurariurheilijaa, Tossavainen taritsee lukijoilleen juurettoman, raajoistaan rapistuvan ja suorastaan eksistentiaalista tyhjyyttä potevan veteraanin, joka on lojaali vain lompakkoaan kohtaan.”

”Kuinka ollakaan, Selänteen elämäkerta ilmestyi vain hieman New Yorkin Lentävän suomalaisen jälkeen (Mennander 2014). Teemun summittainen selailu jo osoittaa, että jääkiekon parissa sankaruutta tuotetaan yhtä naiivilla otteella kiuin juoksu-urheilussa niinä aikoina, joina Kolehmainen ja Nurmi täyttivät taskujaan Amerikan raharadoilla.”

(Erkki Vettenniemi: ”Aikamme amerikansuomalaiset sankarit”, Liikunta & Tiede 6/2014, 99-100)

Aiemmin tehdyt arvostelut ja haastattelutlöytyvät täältä.

Kirja-Varkauden kirjallisuusilta tiistaina 27.1.2015

Savonia-palkinto jatkaa kirjan kaarta ainakin sillä tavalla, että eilen pyydettiin vierailulle Varkauteen. Ihmellistä on myös se, että kirjailijavierailusta tarjottiin kysymättä ja pyytämättä Lukukeskuksen taksojen mukaista palkkaa.

Kirjallisuusyhdistys Kirja-Varkauden kirjallisuusilta on tiistaina 27. tammikuuta klo 17.30 alkaen kaupunginkirjastossa.

Savonia New Yorkin Lentävälle suomalaiselle

Kuopion kaupunki myönsi Savonia-kirjallisuuspalkinnon "New Yorkin lentävälle suomalaiselle" 2. tammikuuta 2015.

"Neljäs kerta sanoi toden. Kolmesti aiemmin Savonia-ehdokkaana ollut Jouni Tossavainen voitti tämän vuoden palkinnon New Yorkin Lentävä suomalainen -romaanillaan.

- Se on paras kirja, jonka olen tähän mennessä kirjoittanut. On turha ruveta tekemään seuraavaa kirjaa, jos se ei omasta mielestä ole parempi kuin edelliset, Tossavainen toteaa.

Hannes Kolehmaisesta kertova kirja on Tossavaisen pisin kirjoitusprosessi tähän mennessä. Materiaalin keruu alkoi jo vuonna 2002.

Kirja lähti hämmästyksestä. Miten Kuopiosta köyhistä oloista voi lähteä huippujuoksijoiden veljessarja?

- Jos ihmettely kestää ja siitä alkaa nousta erilaisia tarinoita, siitä voi syntyä kirja. Mutta vasta käytäntö paljastaa, toimiiko se vai ei.

Tossavaisen mukaan edelleen vaaditaan, että tarina on kirjan keskiössä, vaikka postmodernismi jo 1980-luvulla nosti muodon pinnalle. Hänelle itselleen muoto on kuitenkin tärkeä.

- Kirjoja luetaan samalla tavalla kuin 30 vuotta sitten. Murrosta ei ole tapahtunut. Kriitikotkin ovat ehkä taantuneet siinä suhteessa. Milloin on viimeksi ollut arvostelu, joka lähtee muotoanalyysillä liikkeelle?" ...

(Veera Jääskeläinen: ”Kirjat syntyvät ihmetyksestä”, Savon Sanomat 3.1.2015, 17)

"Neljättä kertaa ehdolla ollut Jouni Tossavainen sai vuoden 2015 Savonia-palkinnon romaanillaan New Yorkin Lentävä suomalainen. Palkinto on suuruudeltaan 10 000 euroa.

Kymmenhenkinen palkintoraati perustelee valintaansa luonnehtimalla teosta vahvaksi romaaniksi kuopiolaisesta urheilijalegendasta Hannes Kolehmaisesta. Kirja ei ole pelkkää juoksemista, vaan tarina siirtolaisuudesta, rakkauden ja valinnan vaikeudesta ja siitä, kuinka vanhan maailman aaveet ja politiikka seuraavat uudelle mantereelle.

Tossavaisen teos valikoitui parhaaksi 54 Savonia-palkinnon piiriin kuuluvan teoksen joukosta. Raati luki kirjat, ja nimesi kuusi ehdokasta.

Ehdolle ylsivät myös Pirjo Hassisen Sauna Paradis, Antti Holman Järjestäjä, Pasi Lampelan Kirottujen ilot, Asko Sahlbergin Yö nielee päivät ja Helena Wariksen Vuori. "...

(Kirsti Vuorela: ”Savonia-palkinto Jouni Tossavaiselle”, Kymen Sanomat / Länsi-Savo 3.1.2015)

– Aikoinaan, kun Kari Hotakainen oli toista tai kolmatta kertaa Savonia-ehdokkaana ja minä häntä haastattelin, hän sanoi, että: ”Pitäähän siellä aina olla yksi Lätsä-Pekka (Päivärinta) mukana” /- -/ 

Tossavainen sanoo, että kertoo enemmän raadeista kuin kirjallisuudesta, mitkä kirjat valitaan ehdolle eri kirjallisuuskilpailuissa. Ehdokkuudet ja voittajat eivät kerro mitään todellisesta kirjallisesta tilanteesta.

– Savonia-raadin näkemys siitä, mikä on parasta savolaista kirjallisuutta, on globaali. Jos Heidi Jaatinen ei kuuden ehdokkaan joukkoon kelpaa, itse savolaiset jäävät lätsä-pekoiksi omissa kisoissaan, Tossavainen sanoo.

Savolaisen kirjallisuuden tilanne on Tossavaisen mielestä tällä hetkellä hyvä – tilanteen todistaa jo se, mitkä kirjat jäivät kuuden ehdokkaan joukosta yli. Suomalaisen kirjallisuuden tilasta Tossavainen ei halua lausua mitään, koska ”pitäisi lukea ne kirjat”.

– Kuinka monta kirjaa vuoden aikana ehtii lukea, vaikka olisi kiinnostunutkin kirjallisuudesta? kysyy aiheellisesti mies, joka kertoo lukevansa kaiken, mitä vastaan tulee ja myös kirjoittaa mahdollisimman paljon ja erilaista tekstiä.

Seuraavaksi Jouni Tossavainen kirjoittaa runokokoelmaa – tai runon ja proosan rajamailla liikkuva tekstiä vuonna 2013 ilmestyneen ja myös Savonia-ehdokkaana olleen Kesäpäivän tapaan.

– On helpottavaa huomata, että teksti on valmiina yhdellä liuskalla.

(Pirjo Nenola, Iisalmen Sanomat 3.1.2015)