Lentävä suomalainen Männistön lukupiirissä

Männistön palvelutalon lukuhetket jatkuvat, kiitos Kyllikki Nissisen (vas.).

Kuopion Rosebudissa romaania julkistettaessa kirjansa sai myös Männistön palvelutalon lukupiiri, kiitos Kyllikki Nissisen. Kävin piirissä kuusi vuotta, ja nyt Kyllikki jatkaa lukuja New Yorkin Lentävällä suomalaisella.

"Kotimaisen proosasyksyn
avaa kolme hienoa romaania,
joissa kaikissa hyödynnetään
reaalimaailman tosiseikkoja:
yksi ammentaa teinipoika-
muistoista, toinen lainailee
kansan suussa kulkevaa
kaupunkilegendaa ja kolmas
avaa vähemmän tunnetun
näkökulman kansallissankarin
elämäntarinaan."
(Tommi Aitio: "Tosiasiain
kolme olomuotoa", Kauppalehti
13.8.2014, 27)

Minä taas pääsin käymään palvelutalossa, jonka sunnuntaiseen yhteishetkeen oli kerääntynyt runsas joukko muitakin kuin lukupiiriläisiä.

Yritin puhua riittävän kuuluvalla äänellä romaanin taustoista ja Hanneksen elämästä Kuopiossa, jossa kukaan paikalle tulleista ei ollut nähnyt suurjuoksijana elävänä; niin etäiseksi hahmoksi savolaisille Helsinkiin asettunut olympivoittaja kuitenkin jäi.

Lopuksi luin saman otteen kuin torstaisessa runoillassa kaupunginkirjastolla, jossa Viljamin sivuilla 91-92 julkaistut "juoksuaforismit" herättivät yleisössä jälleen kysymyksen fiktion ja faktan suhteesta tekstissä. En voinut kuin myöntää, että omasta hatusta aforismitkin oli vedetty, sillä:

Älä avaa korviesi väliä hymyilemättä; totisilla torvensoittajilla ei ole pääsyä vapautuneiden voittajien valtakuntaan.

Huolimatta siitä, että Hesarin kirjallisuustoimittajat eivät katsoneet New Yorkin Lentävää suomalaista printin väärtiksi syksyn kirjalistaa julkistaessaan, mikä tarkoittanee sitä että Sivullisten ja Kesäpäivän jatkoksi myös tämä kirja jäänee stadilaisilta enemmän tai vähemmän pimentoon, pyhäpäivän illan valaisi romaanin lukenut naapurin isäntä Kimmo Räsänen, joka kertoi lukeneensa kirjasta Kauppalehdestä. Ja sieltähän se Tommi Aition juttu löytyi.