|
Vas. Karo Hämäläinen, oik. Erkki Vettenniemi Helsingin kirjamessujen
Kirjakahvilan lavalla torstaina 23.10.2014. Kuvat: Marita Porrassalmi. |
"Oliko sittenkin vain pelkkää sattumaa, että juuri kestävyysjuoksusta
tuli suomalainen menestyslaji?
Tutkija ja kirjailija Erkki Vettenniemen mukaan oli. "Kestävyysjuoksusta sattui
tulemaan kansainvälistä menestystä enemmän kuin muissa lajeissa.
Jos menestystä olisi tullut kolmiloikasta tai naisten moukarista,
suomalainen sisu olisi yhdistetty niihin", heittää Vettenniemi.
Viittaus naisten moukariin tietysti ontuu, koska
siitä tuli hyväksytty kilpailulaji vasta 1990-luvulla. Kestävyysjuoksun
menestys taas alkoi Tukholman olympialaisista 1912, jossa Hannes Kolehmainen "juoksi Suomen
maailmankartalle".
VETTENNIEMI selvittää laajasti suomalaista kestävyysjuoksua
eilen torstaina julkistetussa kirjassaan Suomalaisen kestävyysjuoksun historia (SKS). Vettenniemen teos perustuu
faktaan, mutta aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Jouni Tossavaisen kirja New Yorkin lentävä suomalainen (Like) on 429 sivua kestävyysjuoksun
fiktiota.
Molemmissa kirjoissa on kuitenkin
yhteinen tarina: Hannes Kolehmainen.
ILMAN Kolehmaista ja varsinkin hänen Viljam-veljeään kestävyysjuoksu tuskin olisi koskaan noussut
siihen lähes legendaariseen asemaan, joka sillä on Suomessa ollut.
Kestävyysjuoksun myytti alkoi Vettenniemen mukaan murtua vasta
1990-luvulla.
Vuosituhannen vaihteessa alkoi uusi aikakausi,
kun kestävyysjuoksusta tuli massojen urheilua, mutta menestys kilparadoilla
käytännössä loppui muutamaa välähdystä lukuun ottamatta kokonaan.
"Väkivalta- ja juomakulttuuri syrjäytti hikiurheilun.
Tuli jääkiekko", väittää Vettenniemi.
|
Helsingin Sanomat 24.10.2014, A33. |
SUOMEN kaikkien aikojen menestyksekkäin kestävyysjuoksija
on ollut Paavo Nurmi, joka voitti
1920-luvulla yhdeksän olympiakultaa. "Nurmea ei olisi ilman Kolehmaista.
Nurmi innostui juoksusta Kolehmaisen kautta, ja hän halusi tulla itsekin
yhtä hyväksi", sanoo Tossavainen.1
Lasse Virénin juoksemat
neljä kultamitalia 1972 ja 1976 kisoissa olivat tavallaan luonnollinen
jatke Kolehmaiselle ja Nurmelle.
Tossavaisen oma usko suomalaiseen kestävyysjuoksuun
loppui, kun Martti Vainio kärähti
dopingista Los Angelesissa 1984. "Vain tuhkat jäivät jäljelle."
Los Angeles on muutenkin Kolehmaista, Nurmea ja
Vainiota yhdistävä tekijä. Nurmen piti juosta Los Angelesin kesäkisoissa
1932 maraton Kolehmaisen vanhoissa juoksukengissä. Nurmea syytettiin
kuitenkin ammattilaisuudesta, eikä hän juossut Hannes-nimen saaneilla
tossuilla.
Vettenniemen mukaan urheilijat osasivat jo tuolloin
tuotteistaan itsensä. "Tätä ei keksitty Suomessa."
SUOMESSA ei myöskään keksitty kestävyysjuoksun valmennusta,
vaikka oli imartelevaa ajatella, että juuri Suomi oli tässä muiden
edellä. "Suomi oli takimmaisessa junavaunussa. Opit oli keksitty
Yhdysvalloissa ja Englannissa", sanoo Vettenniemi, jonka mukaan
suomalaiset jäivät sotien jälkeen näiden vanhojen ajatusten vangeiksi.
"Suomessa ei uskottu, että muualta voisi löytää parempaa
apua."
Vasta uusiseelantilaisen Arthur Lydiardin tulo Suomeen 1967 uudisti suomalaisten harjoittelun.
"Hän pani suomalaiset juoksemaan ympäri vuoden aamusta iltaan",
sanoo Vetteniemi.
YKSI suomalaisen kestävyysjuoksun legendoista on, että
Kolehmainen kilpaili hevosta vastaan. "Se on kiehtova ajatus,
mutta sille ei löydy mistään minkäänlaista näyttöä", sanoo Tossavainen.
"Kolehmainen tosin oli
hevosen kyydissä, mutta työväenaatteen ihmisenä hän ei voinut kertoa
olleensa porvarin rattailla. Siksi hän keksi koko tarinan."2
Myös Vettenniemi pitää Kolehmaisen ja hevosen
kilpajuoksua suullisen perinteen satona. "Minäkin olen juossut
papan Putia vastaan", kuittaa Vettenniemi.
Tossavaisen päiväkirjan muotoon kirjoitettu Lentävä suomalainen on
ensimmäinen oikeasta suomalaisesta urheilijasta kertova fiktiivinen
romaani.3 Samalla se on toinen fiktiivinen urheilijakertomus,
joka tapahtuu ulkomailla. Ensimmäinen oli 1924 julkaistu romaani
suomalaisesta nyrkkeilijästä Yhdysvalloissa.4
|
Signeraauskaverina
Musta Barbaari. |
Kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen mielikuvituksellinen
urheiluromaani ilmestyi sata vuotta sitten, kun Väinö Kataja kirjoitti teoksen Heinärannan olympialaiset.
(Ari Pusa:
"Suomi juostiin maailmankartalle. Jouni Tossavainen ja Erkki Vettenniemi tarjoavat
fiktiota ja faktaa suomalaisesta kestävyysjuoksusta", Helsingin Sanomat 24.10.2014, A33)
Viisi virhettä
1)
Urheilutoimituksen
erikoistoimittajan Ari Pusan torstaina Helsingin kirjamessuilla tekemissä
muistiinpanoissa on tällä kohtaa virhe. En ole sanonut näin, ehkä Vettenniemi
sanoi näin esiintyessämme Kirjakahvilan lavalla klo 13.30.
2)
Esiintymisen jälkeisessä
haastattelussa yritin sanoa tässä kohti, että tämä ajatus esitetään romaanissa Lentävä suomalainen, joka on Ossi Viidan väitöskirjaan Hymyilevä Hannes verrattuna yhtä vähän totta
kuin Antti O. Arposen hevosteoria
Pohjois-Savon urheiluhistoriassa.
3)
Haastattelussa en unonhtanut
mainita Antero Raevuoren puolittain fiktiivistä teosta Paavo Nurmi
- Juoksijain kuningas.
4)
Nimimerkki Eetu Kivelän romaanissa Ruuvisuora
(1927) nyrkkeillään Yhdysvalloissa.
5)
Kuvatekstin mukaan "Hannes
Kolehmainen juoksee New Yorkin maratonilla 1911", mutta Hannes muutti New
Yorkiin vasta 1912 eikä vieraillut vuonna 1911 Yhdysvalloissa.
*)
"Voisin viettää suomalaisen kestävyysjuoksun kolmekymmentävuotishautajaisia." Lause on lainattu oikein kulttuurisivulla B5, mutta sitä ei sanonut urheiluhistorioitsija Erkki Vettenniemi, vaan toinen Karo Hämäläisen haastateltavista.
**)
Ja romaanin nimihän ei ole New Yorkin lentävä suomalainen, vaan New Yorkin Lentävä suomalainen, eikä se kerro "yhdestä vuodesta New Yorkissa", vaan tammi-toukokuusta 1921 New Yorkissa.