 |
| Kanava 6/2018. |
"Kiinalaisten
hiihtäjien ja mäkihyppääjien valmentaminen Kuopiossa ja Vuokatissa on
epäilemättä taloudellisesti hyvin kannattavaa. Jossakin seminaarissa voitaisiin
kuitenkin uhrata edes puolituntinen sen pohtimiseen, miten tällainen yhteistyö
ihmisoikeuksia polkevan maan kanssa sopii suomalaisen urheilun arvoihin."
(Tuomo
Lappalainen Kaltio
6/2018)
Epäilemättä
taloudellisesti hyvin kannattavaa on myös Savon puupeltojen kyntämien
kiinalaisten selluksi. Kaupan päälle suolataan vielä Kallavesi Kuopiosta
etelään.
Urheilun suhteen
Savossa ei ole uhrattu puolta minuuttiakaan kiinalaisurheilun eettisiin
ongelmiin. Pääasia, että Puijon kolmesta mäestä hyppää edes joku ja
kuopiolainen Mika Kojonkoski saa
töitä kiinalaisten valmentajana.
Maailman suurimman havusellutehtaan
Finnpulpin tulosta ja noin 1 300 mahdollisesta työpaikasta aiotaan kuitenkin keskustella
pikkuseminaarin verran, ennen kuin Savo on selluseutu, mutta vain Kallaveden
osalta (Cafe Smartin keskustelutilaisuus "Mitä kuuluu Kallavesj?"Introssa 8.10.2018).
Kiinalainen raha kelpaa
selluseutulaisille niin kuin Unkarin Viktor
Orbánille, joka EU:n painostuksen kiristyessä on todennut, että mikäli
rahaa ei tule Brysselistä, voidaan sitä hankkia Pekingistä.
Kiina kuitenkin tuhoaa
ja tulee tuhoamaan ekosysteemejä eri puolilla maapalloa. Se on sen
laajentumisen elinehto. Siperian metsien lisäksi Burma on hyvä esimerkki niistä
eettisistä periaatteista, joita savolaisetkin ovat valmiita tukemaan myydessään
puupeltonsa.
"Kiinalainen
kysyntä nieli siis Burman metsistä tuohon aikaan miljoonan kuutiometrin verran
puuta vuodessa. Todisteet tästä puiden kansanmurhasta saivat ilmeisesti eräiden
tahojen omantunnon kolkuttamaan niin Rangoonissa, Kunmingissä kuin Pekingissä ‒
olivathan vuoden 2008 olympiakisat ovella: edellä mainitun, tilannetta
voimakkaasti kritisoineen raportin jälkeen puukaupalle asetettiin uusia rajoituksia,
joiden myötä laiton kauppa väheni 70 prosenttia "
"Hakkuutoiminta oli
kuitenkin alkanut vilkastua vuonna 2010... Kiinalaisille yhtiöille ja
yrittäjille monen luonnonvarojen aarreaitta merkitsee tilaisuutta, jota ei voi
jättää käyttämättä, etenkin kun toimintaa haittaavat rajoitukset ja kotimainen
kilpailu puuttuvat kokonaan."
"Rajattomine
rahavaroineen maa pystyy tarjoamaan kummallekin osapuolelle niiden tarvitseman
rahoituksen. Kaikki tapahtuu tutun kaavan mukaan: burmalaiset tarjoavat eniten
maksavalle toimilupia maan luonnonvarojen hyödyntämiseen, ja kiinalaiset
ojentavat rahat eivätkä kysy kiusallisia kysymyksiä. Pian toimilupien myöntäjät
kylpevät rahassa, ja maksajat vievät maasta niin jaden, kullan kuin
puutavarankin."
(Juan Pablo Cardenal & Heriberto
Araújo: Kiinan maailmanvalloitus,
suom. Arto Konttinen 2017,104‒105)
