Selluseutu polkee ihmisoikeuksia

Kanava 6/2018.

"Kiinalaisten hiihtäjien ja mäkihyppääjien valmentaminen Kuopiossa ja Vuokatissa on epäilemättä taloudellisesti hyvin kannattavaa. Jossakin seminaarissa voitaisiin kuitenkin uhrata edes puolituntinen sen pohtimiseen, miten tällainen yhteistyö ihmisoikeuksia polkevan maan kanssa sopii suomalaisen urheilun arvoihin."

(Tuomo Lappalainen Kaltio 6/2018)

Epäilemättä taloudellisesti hyvin kannattavaa on myös Savon puupeltojen kyntämien kiinalaisten selluksi. Kaupan päälle suolataan vielä Kallavesi Kuopiosta etelään.

Urheilun suhteen Savossa ei ole uhrattu puolta minuuttiakaan kiinalaisurheilun eettisiin ongelmiin. Pääasia, että Puijon kolmesta mäestä hyppää edes joku ja kuopiolainen Mika Kojonkoski saa töitä kiinalaisten valmentajana.

Maailman suurimman havusellutehtaan Finnpulpin tulosta ja noin 1 300 mahdollisesta työpaikasta aiotaan kuitenkin keskustella pikkuseminaarin verran, ennen kuin Savo on selluseutu, mutta vain Kallaveden osalta (Cafe Smartin keskustelutilaisuus "Mitä kuuluu Kallavesj?"Introssa 8.10.2018).

Kiinalainen raha kelpaa selluseutulaisille niin kuin Unkarin Viktor Orbánille, joka EU:n painostuksen kiristyessä on todennut, että mikäli rahaa ei tule Brysselistä, voidaan sitä hankkia Pekingistä.

Kiina kuitenkin tuhoaa ja tulee tuhoamaan ekosysteemejä eri puolilla maapalloa. Se on sen laajentumisen elinehto. Siperian metsien lisäksi Burma on hyvä esimerkki niistä eettisistä periaatteista, joita savolaisetkin ovat valmiita tukemaan myydessään puupeltonsa.

"Kiinalainen kysyntä nieli siis Burman metsistä tuohon aikaan miljoonan kuutiometrin verran puuta vuodessa. Todisteet tästä puiden kansanmurhasta saivat ilmeisesti eräiden tahojen omantunnon kolkuttamaan niin Rangoonissa, Kunmingissä kuin Pekingissä ‒ olivathan vuoden 2008 olympiakisat ovella: edellä mainitun, tilannetta voimakkaasti kritisoineen raportin jälkeen puukaupalle asetettiin uusia rajoituksia, joiden myötä laiton kauppa väheni 70 prosenttia "

"Hakkuutoiminta oli kuitenkin alkanut vilkastua vuonna 2010... Kiinalaisille yhtiöille ja yrittäjille monen luonnonvarojen aarreaitta merkitsee tilaisuutta, jota ei voi jättää käyttämättä, etenkin kun toimintaa haittaavat rajoitukset ja kotimainen kilpailu puuttuvat kokonaan."

"Rajattomine rahavaroineen maa pystyy tarjoamaan kummallekin osapuolelle niiden tarvitseman rahoituksen. Kaikki tapahtuu tutun kaavan mukaan: burmalaiset tarjoavat eniten maksavalle toimilupia maan luonnonvarojen hyödyntämiseen, ja kiinalaiset ojentavat rahat eivätkä kysy kiusallisia kysymyksiä. Pian toimilupien myöntäjät kylpevät rahassa, ja maksajat vievät maasta niin jaden, kullan kuin puutavarankin."

(Juan Pablo Cardenal & Heriberto Araújo: Kiinan maailmanvalloitus, suom. Arto Konttinen 2017,104‒105)

Liikkuminen kannattaa, huippu-urheilu upottaa

"Käveleminen ei ole urheilua" eikä varsinkaan huippu-urheilua.
Vetten päällä kävelemistä harjoitellaan mielipideosastolla.

Valtion ja huippu-urheilun erottaminen toisistaan on ottanut pientä tulta vuoden aluksi. Puoli vuotta sitten keskustelu sammui Ylen KulttuuriCoctailissa, jos kohta otti syttyjäkään.

Tänään tämän verran sytytti Savon Sanomien pääkirjoitus, jossa kilpaurheilua puolustetaan yhtä yksituumaisesti kuin lehdet sponsoroivat huippu-urheilua mainoseurojen toivossa. Jos reserviläisten kilpaurheilua tutkitaan ja todetaan, että kilpaileminen edistää ihmistyyppiä, joka pärjää kilpailussa, on saatu juuri sellainen tulos kuin pitikin.

Entä toisin päin?

Kuka selvittäisi, mitä vammoja itse kullekin toinen toistaan vastaan tappeleminen urheilun kentillä on tuottanut. Ja saammeko nauttia näistä huippukilpailijoiden vammaeduista myös työpaikoilla juuri siinä hengessä, mitä SS:n pääkirjoitus huokuu.

Liekkini hiipuu. En jaksa savuta tämän enempää, en edes kommentoida SS:n pääkirjoitustoimittajalle. Tosin ei sitä näytä jaksavan kukaan muukaan.

Niinpä liitän alle neljä vuoden alun sytykettä, jotka saattavat jäädä kytemään jonkun mielessä. Yhteenveto liittyy kumminkin rahaan. Huippu-urheilulle uhrataan huomattavasti enemmän euroja kuin olympiakomitea yrittää peitellä savusumujensa taakse.

"Liikunta kannattaa aina, etenkin kilpaurheilu

(Savon Sanomat, pääkirjoitus 11.1.2018)
https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitukset/Liikunta-kannattaa-aina-etenkin-kilpaurheilu/1093408

Liikunnan hyödyllisyys sekä ruumiin että mielen terveyden edistäjänä on todettu tieteellisesti lukemattomia kertoja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuore tutkimus antaa viitteitä siitä, että hyöty kasvaa liikunnan määrän ja intensiivisyyden mukana.

Reserviläisten toimintakyky -aineistoon perustuvan tutkimuksen mukaan miehet oireilevat psyykkisesti nuorina aikuisina sitä vähemmän, mitä korkeammalla tasolla he ovat lapsina urheilleet. Lapsena harrastettu kilpaurheilu suojaa tulevilta mielenterveysongelmilta.

Osa tuloksesta johtunee siitä, että tavoitteelliseen harrastukseen valikoituu alun perinkin henkisesti vahvoja ihmisiä. Selitys on kuitenkin riittämätön tutkimuksessa havaitulle selkeälle yhteydelle urheilemisen tason ja mielenterveyden välillä.

Kilpaurheilusta etenkin maailman huipulla välittyy median kautta helposti armoton ja äärimmäisiin uhrauksiin yhdistyvä mielikuva. Tutkimuksen perusteella kuvaa on syytä täydentää kiistattomilla hyvillä puolilla.

Erikoistutkija Kaija Appelqvist-Schmidlechnerin mukaan liikuntaharrastus muun muassa vahvistaa lapsen kaverisuhteita ja sosiaalisia taitoja. Keskeinen merkitys on myös valmentajalla aikuisen mallina vanhempien rinnalla. Etenkin syrjäytymisvaarassa olevien lasten urheiluharrastusta olisi tuettava.

Urheileminen opettaa lapselle sinnikkyyttä ja mielihyvän lykkäämisen taitoa, joka määrittää myöhemmin kypsää aikuisuutta.

Kilpailussa ihminen oppii myös sietämään epäonnistumisia, joita elämä tuo joka tapauk-sessa tullessaan. Vain yksi kerrallaan voi voittaa, mutta aina tulee uusi mahdollisuus kehittyä ja saavuttaa omia tavoitteitaan.

"Urheilun on vakuutettava tukieuroista päättävät poliitikot,

ei pelätä muutaman supertähden pikku bisneksiä. Rahapeliyhtiöiden fuusio sujui poliittisesti niin sutjakasti, että myös Veikkauksen tuotot voidaan jakaa toisiin tarpeisiin, jos on pakko.

(Tero Hakola Helsingin Sanomat 4.1.2018)

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005511668.html

JULKINEN paine pakotti valtion rahapeliyhtiön Veikkauksen suhtautumaan jämäkästi pelihaittojen torjuntaan. Konkreettisin muutos on ruokakaupoista tuttuihin peliautomaatteihin tuleva pakollinen tunnistautuminen. Uudistuksen toivotaan hillitsevän ongelma­pelaajia – siis niitä, jotka ovat jääneet koukkuun ja syytävät peleihin kaikki rahansa.

Pelaamisen vaikeuttamisen uskotaan vähentävän myös Veikkauksen tuloja ja samalla edunsaajille eli liikunnalle, kulttuurille, tieteelle, taiteelle ja nuoriso­työlle ministeriöiden kautta jaettavia avustuksia.

URHEILU saa nykyisin veikkausrahaa vuodessa noin 160 miljoonaa euroa. Se on valtava summa, ja rahavirran kuivuminen huolettaa. Siitä merkkinä on urheilun eettisten asioiden neuvottelukunnan kannanotto ennen joulua.

Neuvottelukunta koostuu urheilu­järjestöjen, viranomaisten ja Veikkauksen tuottoja avustuksina jakavan opetus- ja kulttuuriministeriön edustajista. Nyt neuvottelukunta heristi sormeaan muutamalle urheilupersoonalle, jotka ovat ulkomaisten rahapeliyhtiöiden palveluksessa.

Neuvottelukunta pelkää pelituottojen vähenevän ehkä jopa merkittävästi, kun Mika Häkkisen kaltaiset supertähdet houkuttelevat suomalaispelaajia Veikkauksen kilpailijoiden palveluihin.

Huoli voi olla perusteltu, mutta suuressa kuvassa sillä on urheilun rahoituksen kanssa vähän tekemistä.

Muutaman ihmisen torumisen sijaan urheiluvaikuttajien pitäisi miettiä keinoja, joilla poliittiset päättäjät vakuutetaan siitä, että urheilun tukeminen on oikeasti järkevää, jopa välttämätöntä.

Urheilun rahoituksen kannalta uhka­kuvana on esimerkiksi sosiaalipoliittisten ongelmien kasvu ja siitä aiheutuva paine Veikkauksen tuottojen uudelleenjakoon.

PYSTYYKÖ urheilu perustelemaan tarpeellisuutensa, jos poliittinen paine kasvaa ja tulee tiukka paikka? Rahapeliyhtiöiden fuusio sujui poliittisesti niin sutjakasti, että myös Veikkauksen tuotot voidaan jakaa toisiin tarpeisiin, jos on pakko.

Arvokisojen mitalisaldot eivät riitä puolustukseksi, vaan pöytään on lyötävä kylmiä faktoja eikä vain mutu-tietoa urheilun merkittävyydestä.

Terveysvaikutusten lisäksi esimerkiksi taloushyödyt ovat arvoja, joita ymmärtää tylympikin kamreeri.

Kirjoittaja on urheilutoimituksen uutistuottaja.

"Huippu-urheilua ei ole syytä tukea

(Erkki Lyytikäinen HS 8.1.2018)

https://www.hs.fi/paivanlehti/08012018/art-2000005516194.html

TERO HAKOLA kirjoitti (HS Merkintöjä 4.1.), että urheilu­vaikuttajien pitäisi miettiä keinoja, joilla poliittiset päättäjät vakuutetaan siitä, että urheilun tukeminen on oikeasti järkevää, jopa välttämätöntä.

Huippu-urheilun tukeminen yhteiskunnan varoin ei ole järkevää eikä missään tapauksessa välttämätöntä. Huippu-urheilu on kovaa liiketoimintaa, jota harjoitetaan täysin kaupallisin ehdoin ja toimintatavoin.

Huippu-urheilu kykenee hyvin rahoittamaan itsensä. Siinä on niin paljon eettisiä ongelmia, esimerkiksi doping, ettei yhteiskunnan pidä rahoittaa tuommoista sairasta toi­mintaa. Dopingvalvonnasta luopuminen vapauttaa suuria rahasummia parempaan käyttöön.

Veikkauksen tuki samoin kuin muu yhteiskunnalta tuleva rahoitus tulisi suunnata pelkästään kuntourheiluun, kansanterveyteen ja nuorison liikuntaharrastusten edistämiseen. Tämmöinen toiminta on järkevää, jopa välttämätöntä, ja sillä on kiistattomia, mitattavissa olevia terveysvaikutuksia.

Huippu-urheilua ei enää tarvita edes kansakunnan kasvojen kohotukseen. Se aika on onnellisesti ohitettu.

Erkki Lyytikäinen Espoo

"Huippu-urheilu tarvitsee tukea

Huippu-urheilu opettaa tavoitteelliseen toimintaan, kovaan työhön ja parhaaseen pyrkimiseen.

(Mikko Salonen ja Mika Kojonkoski 10.1.2018)

https://www.hs.fi/paivanlehti/08012018/art-2000005516194.html

ERKKI LYYTIKÄINEN esitti (HS Mielipide 8.1.) Tero Hakolan kolumnin (HS Merkintöjä 4.1.) innoittamana, ettei huippu-urheilua ole syytä ­tukea. Huippu-urheilu tarvitsee yhteiskunnan tukea. Se on vain pienessä määrin Lyytikäisen ­kuvaamaa ”kovaa liiketoimintaa”, joka kykenee rahoittamaan itsensä.

Huippu-urheilua tarvitaan yhteisöllisyyden tuottajana sekä fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin välineenä. Mitkä elämykset meiltä suomalaisilta olisivatkaan jääneet kokematta urheiluvuonna 2017 ilman Iivo Niskasen maailmanmestaruutta? Parhaimmillaan huippu-urheilu toimii sosiaalisena muutosagenttina koko yhteiskunnalle, kuten vaikkapa Susijengin EM-menestyksen luoma korishuuma osoitti.

Huippu-urheilu opettaa myös tavoitteelliseen toimintaan, kovaan työhön ja parhaaseen pyrkimiseen. Nämä kaikki ovat ominaisuuksia, joita tarvitaan muussakin elämässä.

Urheilu saa veikkausrahaa noin 160 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä vain pieni osa menee huippu-urheiluun. Esimerkiksi Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön osuus tästä on alle 10 miljoonaa euroa. Suurin osa Veikkauksen ja muun yhteiskunnan tuesta urheilulle suuntautuu jo nyt Lyytikäisen toivomalla tavalla kuntourheiluun, kansanterveyteen ja nuorison liikuntaharrastusten edistämiseen.

Huippu-urheilun tukemisessa on kyse kansallisesta arvovalinnasta. Viime vuoden lopulla käynnistyi liikuntapoliittisen selonteon parlamentaarinen valmistelu, joka linjaa tuleviksi vuosiksi valtion budjetin käyttöä sekä lainsäädäntöä liikunnan ja urheilun edistämiseen. Tämän työn yhteydessä pohditaan myös huippu-urheilun yhteiskunnallista perustelua ja rahoitusta.

Mikko Salonen toimitusjohtaja, Mika Kojonkoski Huippu-urheiluyksikön johtaja Suomen Olympiakomitea"