 |
| Paavo Nurmi 1925. Neittamon tai Heinrich Ifflandin kuva, jota ei julkaistu T. Kailan Nurmi-kirjassa, on esillä Kansallismuseon näyttelyssä Julkinen ja kätketty Suomi. |
"Mikä sen hauskempaa kuin reippailu raittiissa ulkoilmassa. Mikä sen riemukkaampaa kuin polkea mutkaista tietä näkymättömiin tai kiivetä tunturin kuvetta huikeaa laskua varroten. Kaikessa rauhassa henkeni ja ruumiini pelaavat samaan maaliin, kunnes joku yrittää ohi.
Siinä
hetkessä alan kilpailla, äkkiä olen yhtä tosissani kuin kiekkoäijä kaukalolla. Näin
hyvin huippu-urheilun henki on sisäistynyt ruumiiseeni, vaikka en ole käyttänyt
kelloa enkä mitannut lenkkejäni sen jälkeen, kun lopetin kilpailemisen.
Eikä
nuoremmilla ole helpompaa: "Pumppia, jalkapäivää ja tapaamisia personal
trainerin kanssa." Näin nuorten toimituksen jäsen Sofia Kontro aloittaa kolumninsa, joka päättyy toiveeseen:
"Olisi mielenkiintoista nähdä, mihin
ikäluokkani kykenisi, jos se suuntautuisi pakaralihaksen sijasta kehittämään
samalla intohimolla ajatteluaan." (SS 10.3.2017)
Hengen
palattua ruumiiseen tiivistin kokemukseni kolmeen aforismiin:
Jos alat kilpailla, olet ylikunnossa.
Jos kilpailet itsesi kanssa, et tunne
itseäsi, vaan mittaat yli-ihmisen sisuasi.
Jos urheilun tarkoitus on terve elämä,
ihminen ei pysy kunnossa kilpailemalla. Sillä kellon kanssa tappelija on niin
sisukas yrittäjä, että haluat tappaa toisen elukan.
Väitän
siis, että nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä, vaan tuhoaa
mahdollisuuden tuntea itsensä ajattelevaksi eläimeksi, ihmiseksi.
