ME EMME URHEILE, VAAN HUIPPU-URHEILU KÄYTTÄÄ MEITÄ
(Tiivistelmä kirjailija Jouni Tossavaisen alustuksesta "Liikuttava liikkumattomuus" Woimistelu- ja urheiluseura Riennon 110-vuotisjuhlan osana Kuopion pääkirjastossa 18.3.2017. Julkaisuvapaa)
 |
| Hannes ja perässäjuoksijat Kuopion pääkirjastossa perjantaina 18.3.2017 klo 13.00. |
Kaikenlaisen kilpailun läpäistessä
tv-kameran tapaan koko yhteiskunnan sitä ei pitäisi jättää lätkäsällien
varaan. Kiekko-teemujen, tv-harkimoiden ja muiden F1-luokan liikkumattomien
liikuttujien vastapainoksi studioon voisi joskus istuttaa yhden ruutu-urheilun
kyseenalaistajan.
Niin
Yleisradion kuin päivälehtien työhön näyttää kuuluvan pääasiassa
huippu-urheilun markkinoiminen, vaikka Ylen arvojen mukaan "Yle Urheilun tavoitteena on käsitellä myös arkoja aiheita".
Missä ja milloin näin on tehty? Vastauksessaan Ylen etiikasta vastaava
päällikkö toteaa, että "Yle Urheilu on määrätietoisesti kehittänyt Ylen
arvopohjalle sopivaa monipuolista tarjontaa".
Jos toimituksissa on hyvistä eettisistä arvoista
huolimatta vaikea vaihtaa raidetta, niin eivät siihen ole valmiita
huippu-urheilulla doupatut seura-aktiivitkaan, vaikka markkinavetoista
tulosurheilua puolustavat argumentit yksi kerrallaan ovat menettäneet
sisältönsä ja sitä myötä merkityksensä kansan liikuttajina. Me emme urheile,
vaan huippu-urheilu käyttää meitä.
Liikunta ei palaa ihmisen palvelukseen, ennen kuin
huippu-urheilu erotetaan valtiosta omaksi dopingvapaaksi areenaksi. Kaikki
valtion urheiluvarat on keskitettävä kansan liikuttamiseen ja tulosurheilu
siirrettävä itse itseään kustantavaksi kilpailuksi maksullisilla kanavilla. Kun
huippu-urheilun terveellisyydellä hurskastelu lopetetaan, urheilija saa doupata
vapaasti, ja se joka haluaa seurata tätä tuloskilpailua, kustantaa itse
urheilunsa.
Mutta huippu-urheiluun keskittyneelle Suomen
Olympiakomitealle keskitetään nyt verovaroja ja vastuuta myös lasten, nuorten,
aikuisten ja erityisryhmien liikunnasta. Eikä tervettä sielua löydy ruumiista,
vaikka myös kulttuuriväki on oppinut vetoamaan taiteen kansanterveyttä
edistäviin vaikutuksiin. Kulttuurin sijaan on saatu hyvinvointipalvelut, ja se
mikä ei edistä hyvinvointia ei ole enää tarpeellista taidetta.
Kun kunto, nautinto ja virkistys eivät riitä
uheiluporukoiden jatkuvan kasvun tarpeisiin, on tuotettu uusin stiiknafuuli: liikkumattomuus. Näin urheilun hyvä
kertomus saadaan jatkumaan tällä kertaa. Ruumis on jälleen valtion
ilmaus. Valtion tehtävä on pitää ruumis liikuttavan puhtaana ja huolehtia
siitä, että kansalainen kehittyy toivottuun suuntaan fyysisesti ja moraalisesti
eikä lisäänny alempiarvoisten ruumiiden kanssa. Toisaalta yksittäisen ruumiin
ominaisuuksilla ei ole lopulta merkitystä, sillä olipa lihava miten hyvä,
ahkera ja rakas pullukka hyvänsä, hän on silti syyllinen sillä perusteella,
että on läski. Ja kukapa meistä ei tuntisi itseään hieman liian lihavaksi.
