5000 m Hanneksen patsaalla 11.1.2016 klo 15.03

Savon Sanomat 30.12.2015, 13.

Kaksi kävelyn filosofiaa

"Käveleminen ei ole urheilua.

Historiallisen lämmintä joulua kohti kävellään vetten päällä.

Urheilu on tekniikkaa ja sääntöjä, pisteitä ja kilpailuja, ja vaatii mel- koisesti harjoitusta... Mutta se on myös aineellisia asioita, kuten urheilulehtiä, näytöksiä, kokonainen markkina-alue. Siinä on kyse suorituksista. Urheilu antaa aiheen valtaville mediajuhlille, joissa kuluttajaa pommitetaan merkeillä ja mielikuvilla. Raha valtaa sen tyhjentääkseen sielut, lääketiede rakentaakseen keinotekoisia kehoja.

Käveleminen ei ole urheilua. Jalan paneminen toisen eteen on lastenleikkiä. Kohtaamisessa ei vaihdeta tuloksia eikä numeroita... Parempaa kuin käveleminen ei ole keksitykään, jos haluaa mennä hiljempaa."

(Frédéric Gros: Kävelemisen filosofia, suom. Aki Räsänen, Basam Books 2015, 9-10)

"Kävellessä koko ruumiin piti olla jännityksestä vapaata liikettä. Vaikka Hannes vaihtoi kättä, silti eväslaatikko veti olkapäätä vinoon, kevyt kasvisruoka kasvoi työkalupakkia raskaammaksi.

Hartioiden jäykistymisen jälkeen nilkkojen joustaviksi tarkoitetut ponnahdukset laahasivat ennen kuin Hudson River pilkahteli lehtiä odottavien puiden välistä. Juoksijan kävelyharjoituksissa ruumiin painopisteen olisi siirryttävä eteenpäin niin kuin munaa kuljettaisi lusikassa. Siinä olisi sopiva vertaus Treenauskirjaan, mikäli sen muistaisi lautan penkillä. Eilisistä mummon munien kuorista olisi voinut jättää palasen merkiksi muistikirjaan. Tänään Hanneksen muna meni rikki neljännen mailin aluksi, kuusi jäljellä tästäkin kävelytreenistä jossa eritoten keuhkoille haettiin kilpailuainesta, kuten Viljami oli käännellyt Shrubbin punakantisesta.

Alle seitsemän minuutin vauhdilla kävelystä tuli höyrypäistä, kahdeksan yli menevä vauhti ei maksanut vaivaa. Sitäkään ei moni tiennyt että kävellessä hengitys sai kulkea nenän kautta, eikä katkonaisesti tuhisten vaan tasaisesti kuin höyryjuna. Jonkun juoksupyräyksen aikana saattoi alamäessä suunsa avata ja näpätä nappiin huohotuksen tasaannuttua.

Ritolan Villen mielestä sakilla kävellessä mieheltä häviää keskittyminen, ja samaa epäili Paavo Nurmi Berliinissä. Bulevardia saaren päästä toiseen jyystäessään Hannes olisi maksanut sen hinnan, jos vaan olisi päässyt kiertämään puistoa kavereidensa kanssa."

(New Yorkin Lentävä suomalainen, 143)