Reipashenkistä urheilua teatterisaarella

Arvostelija Vesa Rantama on nähnyt reispashenkisen urheilunäytelmän Avignonin teatterifestivaaleilla, josta hän raportoi Nuoren Voiman nettisivulla:

"Georges Perecin W, eli lapsuudenmuisto (W, ou le Souvenir d’enfance) lähestyy utopiaa urheilun kautta. Äitinsä keskitysleirille ja isänsä sodalle menettäneen kirjailijan puoliksi omaelämäkerrallisen autofiktion on sovittanut näyttämölle Marie Guyonnet, jonka versiossa korostuvat teoksen realistisemman puolikkaan kustannuksella Tulimaalla sijaitsevan W:n saaren tapahtumat. Saari esitellään sinne matkustaville roolihenkilöille ensiksi maanpäällisenä paratiisina, jonka kansalaiset ovat täysin omistautuneet reipashenkiselle kilpailulle. Urheilijoiden elämää ohjaavat matemaattiset säännöt, jotka tekevät heistä täysin immuuneja vallanvaihdoille ja muille yhteiskunnallisille muutoksille: kilpailu jatkuu perustuksiensa varassa muuttumattomana ikuisuuteen, eikä ainaisessa epävarmuudessaan julma Historia saa mitään jalansijaa. 

Osoittautuu kuitenkin, että tämä jalon hierarkian ohjaama yhteiskunta perustuu ennen kaikkea urheilijoiden väkivaltaiselle nöyryyttämiselle: heitä ruokitaan huonosti, pidetään vankeudessa, heidän sukunsa jatkuminen ja hengissä selviämisensä riippuu täysin urheilumenestyksestä. Alun eskapistinen utopia paljastuu vähitellen helvetilliseksi koneeksi, analogiaksi kirjailijan lapsuuteen liittyville keskitysleireille. Mikä näyttää keinolta paeta, onkin lopulta keino löytää uudelleen kadonnut äiti. Teatterissa urheilijoiden hiki ja kyyneleet tulevat lähelle, ja Perecin oulipolaisten sääntöjen avulla esiin loihtima maailma näyttäytyy hyvin konkreettisena absurdien tapahtumien sarjana. Kirjan lukemisesta välittyvä mielikuvituksen hohde on äkkiä poissa: äärimmäinen, ikuinen kilpailu ja nöyryytys voisi hyvinkin olla totta."