Hanneksen Helsingin ja New Yorkin aika 1912

Tätä Hanneksen päiväkirjaa säilytetään Kuopion museossa
muita Suomen urheilumuseossa.

Viljami Kolehmainen,
Yrjö Koivistoinen ja Hannes,
"Hymyilevä Hannes", 167.

"On kuin kohtalon ivaa, että juuri tuo Olympicin haveri, joka tapahtui kapteeni Smithin ollessa aluksen päällikkönä, lykkäsi Titanicin neitsytmatkaa. Jo syyskuussa 1911 oli White Star Line julkaissut New Yorkin linjan aikataulun seuraavaan kesään saakka. Sen mukaan Titanicin ensipurjehdus tapahtuisi 20. maaliskuuta 1912, mutta Olympicin joutuminen telakalle sitoi työntekijöitä niin, että Titanicin lähtö ensi matkalleen lykkääntyi kohtalokkaasti juuri 10.:een huhtikuuta. Kohtalokkaalle törmäyskurssille erään jäävuoren kanssa..."

Edinburghin uudenvuodenjuoksun voitosta Viljam kuittasi 1 625 mk. Jyryä edustanut Viljami lähetti HKV:lle 142 mk laskun Englannin-reissun kuluista, jota ei korvattu. Saksaankaan Hannes ei päässyt, vaikka kutsuttiin Bouinia vastaan, ja kun Riennon kilpailuissakaan ei olisi saanut juosta, Hannes kuten myös Tatu siirtyivät Helsingin Jyryyn. Potkut rakennusmestari Kalervo Sippolalta, samoin kävi maratoonari Albin Stenroosille. 

Kupletilla olympialaisiin; Hanneksen henk.koht tuttu Alfred Tanner kartutti Tukholman olympiakeräystä 800 mk esiintymällä ilman palkkiota iltamissa. Kun katsottiin ruumiin muotoa ja ryhtiä, ulkotyöläinen Tatu meinasi tipahtaa pois joukkueesta, kun myös kivityömies Niemisen punainen niska häiritsi herrojen silmää jo Lontoossa 1906.

Kisa-asu piti maksaa itse, muta Suomen vaakuna saatiin rintaan olympiakomitealta ja matkarahaa 100 mk (laiva 30 mk, yö 10 mk), joten Tukholmassakin tultiin toimeen Viljamin rahoilla. Ja Afu Tanner huusi Skansenilla 5000 m voiton jälkeen: Syökää pojat, kyllä Affu maksaa. Suomen Olympialaisen Komitean jäsen Gösta Wasenius antoi 50 kruunua juhlintaan ja toinen urheilujohtaja Ivar Wilksman liikuttui kyyneliin; Strand-hotellissa annettiin ruusu käteen voittjalle, mutta nälkä kurni suonissa. Kyllä me söimmekin, sanoi Hannes ja Affu lauleli niin että meillä oli hauskaakin. Uudet piikkarit olivat liian kapeat ja pitkät.

Amerikkaan suoraan Tukholmasta Tanskan kautta, kun Irish-American Athletic Clubin valmentaja Lawson Robertson houkutteli IAAC:n johtajan James E. Sullivanin kansa. Edinburghista 24.8.1912 laivamatka kesti 7 päivää New Yorkiin, hieroja-fysioterapeutti Yrjö Koivistoinen mukana, ammattilaisjuoksija Viljami treenarina ja managerina. Brookylynin Finntownissa itse tehtiin ruuat ja hoidettiin taloutta. 

Suomessa jälkikäteen henkivakuutusyhtiö Suomi (K. H. Majantie apulaisjohtaja, myöh. SVUL:n pj.) lupasi töitä. Jäykkäniskainen Hannes kirjoitti kirjeessä ystävälleen, ettei aio palata pian, koska ei pitänyt merimatkoista ja tarjottu työ ei sopinut hänen jäykälle niskalleen. Albin Stenroos otti vahtimestarin pestin, ja Tatulle palovakuutusyhtiö Pohjolaan vahtimestarin homma, jonka takia joutui jättämään Jyryn ja takaisin HKV:n riveihin.

Äiti Sofialle, maailman kuuluisimmalle pyykkimummolle, Pihkalan keräyksellä 5 500 mk. Porvarien Savolle Hannes oli kuopiolainen paimenpoika, työväestölle kärsivän köyhälistön poika.