 |
| Hyvää joulua! Moskova 9.9.2008. |
Urheilu
kuten muutkin yritykset, armeija, joulu, koulu, sairaala ja yliopisto
lataavat vallan ihmisen kehoon kehdosta ruumiiseen, ja ruumiskin
asemoidaan arkussaan terveen järjen mukaiseen järjestykseen
hautausmaalla. Ja kun järki voittaa, totuus on jotain muuta.
Juoksijana
Hannes Kolehmainen oli tämän vallan hyvän lataamon
iskurityöläinen. Yhdessä veljensä Viljamin kanssa hän
tuotti kapitalistiseen talouteen tietoa kehosta samalla tavalla kuin
sotilas- ja koulukuri, jota toteutettiin tehokkaimmin valtiovaltaa
vastustaneiden vallankumouksellisten Neuvostoliitossa, proletariaatin
diktatuurissa. Karl Marxia häpäisseistä ruumiin kolotuksista irti hierominen kestää näköjään sukupolven jos toisenkin, olipa Venäjällä käytössä öljyä eli linimenttiä.
Vanhemmiten
niin Hanneksesta, Viljamista kuin Tatusta tuli lihavia, vallan
yhtä paksuja ja leveitä kuin nykyhetkestä, josta ei saa kiinni.
Taatusti
ei voi sanoa, pitäisikö olla liikkumaton vai liikkua, että
mainostaja ei huomaisi heikkoa kohtaani, läskiäni, juoppouttani tai
tupakointiani, joiden kimppuun valtiovallan jokapäivä siunaama
yksityisyrittäjä pureutuu kaikilla kanavilla somen vahvistaessa
lauman yksimielisyyttä. Napit on pantu korviin, nappulat paikalleen
ja lääketieteen nimissä luetteloidaan mahdollisimman suuri
sairaiden joukko.
”Kehon
hallinta ja tietoisuus omasta kehosta on voitu saavuttaa vain sen
vaikutuksesta, että valta on lautautunut kehoon: voimistelu,
harjoitukset, lihasten kehittäminen, alastomuus, kauniin kehon
ylistäminen... kaikki tämä tapahtuu viivalla, joka johtaa haluun
saada oma keho sitkeällä, itsepäisellä ja pikkutarkalla työllä,
jota valta on suunnannut lasten kehoihin, sotilaiden kehoihin ja
terveisiin kehoihin.
Mutta
heti kun valta tuottaa tämän vaikutuksen, joka on samansuuntainen
kuin sen valloitukset, esiin tulee väistämättä oman kehon
vaatiminen valtaa vastaan, terveys asettuu taloutta vastaan, nautinto
asettuu seksuaalisuuden, avioliiton ja sivellisyyden moraalisia
normeja vastaan. Ja yhtäkkiä siitä, minkä ansiosta valta oli
voimakasta, tulee sitä, minkä vuoksi sen kimppuun hyökätään...
Valta on edennyt kehoon, sitten se huomaa joutuvansa alttiiksi tuossa
samassa kehossa... ja taistelu jatkuu.
(Michael
Foucault: Parhaat, suom. Tapani Kilpeläinen, niin
& näin 2014, 145)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti