Yleisökysymys kirjan nimestä ja dopingista

Pohjois-Savon kirjallisen yhdistyksen Vestäjien ja pääkirjaston yleisötilaisuus liittyi Kuopio Festivalsin järjestämään Kuopio juhlii -tapahtumaan 29.-30. elokuuta 2014.

Kuopio juhli elokuun loppua, ja kirjallinen yhdistys Vestäjät esitteli satoaan pääkirjastolla. Kuuntelijoita kertyi kirjaston yläkertaan laajaväkisesti huolimatta monista päällekkäisistä elojuhlista eri puolilla kaupunkia.

Vas. Tatu Kokko, Kirsi Pehkonen,
Pasi Ahtiainen, Marja-Leena Lempinen,
Marja-Leena Tiainen
ja Marja-Sisko Aalto.

Tatu Kokko juonsi, ja seitsemän minuuttia vuorollaan suoraa puhetta juoksivat kasaan käännetyssä aakkosjärjestyksessä: Uhlgren Sauli, Tiainen Marja-Leena, Lempiäinen Marja-Leena, Pehkonen Kirsi, Ahtiainen Pasi ja Aalto Marja-Sisko.

Alitin aikani muutamalla sekunnilla. Alitin myös riman, tai tiputin, koska suoritukseni ei synnyttänyt kohahdusta katsomossa (toisin kuin Pasi, jonka lukema ote Jokakelin miehestä meni huumoririman yli niin, että nauru heilahti). Vedokseni valitsin Hanneksen päivän 26.2.1921 siksi, että parin sivun otoksesta spurttaa pintaan useampia aiemmin julkaisemieni kirjojen nimiä, minkä voisi kuvitella sopivan juuri kirjastoon.

Yleisökysymysten aikaan sain vastata uusimman kirjani nimestä ja dopingista.

Nimen löytyminen New Yorkin Lentävälle suomalaiselle ei ollut elonkorjuun juhlaa eikä sienestystä, vaan liki päätyötä, jossa olivat mukana kustannustoimittajien lisäksi, toimitusjohtaja, tiedottajat ja markkinointiosasto. Seitsemännentoista Liken kautta julkaisemani kirjan työniminä itivät muun muassa Urheilukirja alaotsikolla Hannes Kolehmaisen New Yorkin aika 1912‒1921, Treenikirja, Treenauskirja ja Amerikan Hannes.

Dopingista kiinnostunut oli lukenut kirjansa loppuun asti. Muuten hän ei olisi osannut kysyä Hanneksen viimeisen Amerikan-juoksun konsteista, joilla suomalaiset ottivat viisi ensimmäistä sijaa ja savolaiset kolmosvoiton. (Netistä selvisi myöhemmin, että kysyjä oli kuopiolainen Aulis Koivistoinen,  joka kirjoitti blogissaan 1.9.2014 kirjastotapaamisestamme näin: http://www.koivistoinen.net/index.php?p=55)

Amatööri Hannesta valmensi velipoika Viljami, joka oli ammattilaisjuoksija. Siihen aikaan ammattilaiset juoksivat rahan perässä yhtä innokkaasti kuin tänä päivänä Timanttiliigassa. Niin silloin kuin nyt käytetään konstia jos toistakin, ja Suomen kestävyysjuoksijoista muistan vain Kaarlo Maaningan tunnustaneen verenvaihtonsa.

Oma uskoni puhtaaseen amatööriurheiluun loppui Martti Vainion doping-käryyn Amerikassa vuonna 1984. Sen jälkeen olen ollut sitä mieltä, että saadakseen rahaa ammattilaisten pitäisi saada sotia toisiaan vastaan kaikilla mahdollisilla keinoilla ja konsteilla.

Näiden täysmääräisesti doupattujen gladiaattoreiden palkan kustantavat ja tulevat maksamaan penkkiurheilijat, mutta veronmaksajien varoja huippu-urheiluun ei pitäisi käyttää; nationalistinen pullistelu nykyurhoilulla ei enää edistä kansanterveyttä, vaan mieluummin päinvastoin.

Sen sijaan veroja pitäisi käyttää kaikenlaisen kansalaisliikunnan iloksi, vaikkapa hissisulkeisiin, kävelypolkuihin hyville marjastus- ja sienestysmaille, pyöräteihin, kuntoiluvarttiin työpaikoilla ja vanhusten punttikuureihin.